Olemme perillä Teneriffan Santa Cruzissa, takana toinen kokonainen päivä. Kotiutumisesta ei voi vielä puhua: rutiinit puuttuvat vieraassa asunnossa, erilaiset tavarat keittiössä hämäävät ateriaa kasatessa, kaupassa kaikki on outoa ja vaatii tutkimista. Mutta on meillä aikaa! Sitähän meillä juuri on.
Lauantain matkapäivä oli yllättävän sujuva lapsineen kaikkineen, mitä nyt vieraat vessat saivat Aikavarkaan kirkumaan kauhusta ja rukoilemaan vaippaa takaisin, ja vielä ollaan terveitäkin junista, kentistä, koneista, aivastuksista ja influenssauutisista huolimatta.
Lapset ikävöivät välillä leegoja ja lelumertaan sekä tuttuja ruokia, mutta tykkäävät kyllä juosta kävelykaduilla leppeä tuuli kosteamman ilmanlaadun katalysoimissa kesäkiharoissaan hulmuten, ilman kintaita ja kurahousuja ja villahaalareita. Ihmetellä palmuja ja suihkulähteitä, löytää uusia leikkipaikkoja lähistöltä. Molemmat ovat myös nukkuneet hyvin, Unirosvokin heräillyt pari kertaa vähemmän per yö kuin kotona.
Santa Cruz on mäkinen - tehokasta hyötyliikuntaa - ja ilahduttavan epäturistinen parinsadan tuhannen asukkaan kaupunki. Ensivaikutelma on miellyttävä. Ihmiset ovat ystävällisiä, vastaantulijat juttelevat lapsille ja sietävät ravintoloissa apinoiden hölmöilyä - ja autoilijat antavat aina tietä. Pari kivaa leikkipuistoakin löydettiin lähistöltä. Nämä pari päivää on ollut puoliaurinkoista ja suunnilleen 20 astetta, keskustassa tyyntä ja rannemmassa tuulisempaa; kadulla näkyy sekä kevyttoppatakkeja että hihattomia paitoja. Englantia ei ihan joka asiakaspalvelija puhu, joten toivottavasti näiden parin kuukauden aikana mieleen muistuisi edes jotain espanjan alkeiskursseilla opittua; aioin kerrata fraaseja ja sanastoja ennen lähtöä, mutta kuinkas taas kävikään, "ylimääräinen" aika (mikä hurja oksymoron!) kului johonkin vallan muuhun.
!Hasta luego!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti