Kaksivuotiaan
kanssa voi jo käydä keskusteluja. Usein ne keskustelut kääntyvät melko
absurdeiksi. Esimerkiksi:
”Keskitys
nyt siihen leegojen keräämiseen”, kehotin Aikavarasta, joka hyppeli eestaas ja
olohuoneesta keittiöön. Taapero ei totellut vaan kaiveli keittiön laatikosta pakasterasian
punaisen kannen.
”Tämä
on keskitys!” tyyppi julisti kansi kädessään.
”Keskityksen
läpi takapiha on pinkki!” se jatkoi julistamistaan kansi silmiensä edessä.
Se
siitä keskittymisestä.
***
Tai:
[mun
puhelin piippaa merkiksi saapuneesta sähköpostista] ”Mikä
se oli? Kuka se on? Tuliko viesti?” Aikavaras innostui.
”Varmaan
vaan joku mainos. Katsotaan.” Jep, mainos jostain nettikaupasta. Delete, painan.
”Mitä Äiti teki?”
Ӏiti
painoi nappia ja mainos lähti pois äidin puhelimesta.”
”Missä
se nyt on?”
”Ööö…”
[niin missä tosiaan?]
[Onneksi
Aikavaras on tietäväisempi ja vastaa itse:] ”Se meni varmaan päärynäkauppaan
ostamaan mandariinipussin.”
Varmasti!
***
Ja
miten erilaiselta maailma näyttääkään kaksivuotiaan silmin (tai keskityksen
läpi)!
Jokin
aika sitten Aikavaras huomasi, että mun tyynyliinassa on makkaraa:
"Tossa valkoinen makkara! Sen alla punainen makkara. Tossa pelkkä punainen makkara. Ole hyvä Äiti, tässä sinulle monta makkaraa!" |
Minähän
sitten vaihtamaan tyynyliinaa; kukapa tahtoisi nukkua poski makkarasiivua
vasten. No, ojasta päädyttiin allikkoon, koska tässä tyynyliinassa on
kinkkua:
Yritä siinä sitten imettää iltakärttyisää vauvaa, kun taapero hyppii vieressä ja tarjoilee tyynystä nyppimiänsä sinisiä, vihreitä, isoja ja pieniä "kikkuviipajeita" sekä äidille että pikkuveljelle. |
***
Sitten
on näitä keskusteluja:
”Keräisitkö
Nalle Puh -palapelin palat? Ne on nyt ihan hujanhajan.”
[Aikavaras tippuilee
sohvalta pää edellä] ”Kohta. Minä kerään i-han koh-ta.” (Apua, mistä se on oppinut ton ”joo
joo ihan kohta heti kun kuule ehdin”? Ei ainakaan multa…)
”Ei
kun nyt. Ensin kerätään, sitten on välipala.”
[Aikavaras lopettaa
sohvalla riehumisen ja vetelehtii olohuoneessa]
”Kerääpäs
ensin nämä palat jotka levittelit äsken tänne keittiöön.”
”Minä
kerään ensin täältä olohuoneen matolta! Älä Äiti pomota minua.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti