Vuoden viimeinen: syömisestä, maapähkinöistä ja Mehukattimaailmasta

Piparit loppui, suklaa loppui, lusikkaleivät loppuivat. Lunta riitti eiliseen lauhtumiseen asti, unta ei vieläkään. Aikavarkaalla vierailee Känkkäränkkä useita kertoja päivässä, Muumien sijaan taapero on alkanut tykätä Kaaposta, eilen tehdyn lumiukon porkkananenä putosi jo illalla ja vuosi vaihtuu ensi yönä. Unirosvo tapailee konttausaskeleita, nousee matalia esineitä vasten polviseisontaan (kömpiäkseen niiden yli naamalleen) ja nukkuu viimeiset päiväunensa liian myöhään. Minä olen voiton puolella muutama viikko sitten aloittamani dekkarin lukemisessa mutta unohtelen asioita, esimerkiksi äitini minuutiksi lainatut kotiavaimet omaan taskuuni. 

Vauva tykkäsi leikkiä tällä joulupaketista niin paljon, että raaskittiin avata se vasta eilen. Koska Aikavaras avasi.

Nämä kaksi lasta on ainakin vauvaiässä ruokailijoina hyvin erilaisia. Kun Aikavaras avasi suun ammolleen mitä tahansa lähestyvää lusikkaa kohti eikä reagoinut mitenkään, kun vaihdoin sauvasekoittimen haarukkamuussaukseen, sihtikurkku kuopus yökkäilee sattumille, nipistää herkästi suunsa viivaksi ja kääntää päänsä, ja on välillä iltaisin yksinkertaisesti liian väsynyt ja maidonhaluinen jaksaakseen syödä puuroa. Kun olen välillä maistattanut purkkiruokia – helpottaisi esimerkiksi kyläillessä – tulos on inhonpuistatus ja mojova oksennus. Syömättä jää. Aikavaras rakasti maissinaksuja, Unirosvo puolestaan irvistää ja värähtää puhtaasta kammotuksesta maissinaksun saapuessa kosketusetäisyydelle. Ja minä kun luulin tarjoavani herkkunaposteltavaa, jotta vauva jaksaa istua syöttötuolissaan muiden vielä ruokaillessa!

...ja siitä yli.

Lääkäri soitti Unirosvon pari viikkoa sitten otetun ruoka-aineallergiatestin tuloksista eilen. Mitään aamuyökitinöitä selittävää tekijää ei löytynyt; maito, kala, nauta, muna ja viljat näyttivät negatiivista. Sen sijaan paljastui maapähkinäallergia. Hyvä, että moinen selvisi jo etukäteen eikä esimerkiksi kantapään kautta vuoden päästä, kun tarjoaisin välipalaksi maapähkinävoilla päällystettyä leipää (okei okei, olisin toki kokeillut ensin varovasti cashewpähkinöiden ja manteleiden sopivuutta ja maistattanut sitä meillä kausiluontoisesti käytettyä sokeroimatonta maapähkinävoita aluksi vain pikkiriikkisen enkä koko leivällistä). Lääkäri suositteli Unirosvolle toistaiseksi kokonaan pähkinätöntä ruokavaliota, myöhemmin tekemään varovaisia kokeiluja muilla pähkinöillä ja vuoden tai puolentoista päästä hakeutumaan komponenttidiagnostiikkaa käyttävään testiin, joka selvittää, mille maapähkinän osasille Unirosvo on allerginen. Tuloksista kuulemma selviää, onko riskinä vakava reaktio (anafylaksia) vai onko allergia lievää ja vähäoireista. 

Eilen vierailin minäkin ekaa kertaa Mehukattimaailmassa. Hieno paikka, pitää myöntää. Melkoinen rakennelma lapsille on kehitetty, ei ihme että Aikavaras on tykännyt Miehen kanssa käydessään. Unirosvo sai leikkiä ennen väsähtämistään 0–3-vuotiaiden puolella, Aikavaras taas painoi pelottomana isommille lapsille tarkoitetussa, muoviputkista, liukumäistä, portaikoista, verkoista, tikapuista ja ties mistä rakennetussa monikerroksisessa ja muutaman hehtaarin kokoisessa sokkelossa. Minä puolestaan näen pitkään painajaisia vauhdikkaita lapsia vilisevästä, kiljahdusten täyttämästä monivärisestä muovinkäryisestä labyrintistä. 

Siellä se Aikavaras on...ei kun juoksi jo.

Palaan linjoille ensi vuonna.