Kitikitikiti ja sieltähän se sitten tuli

Kosminen kosto siitä, että olin valitellut Unirosvon hulabalooöitä, kohtasi mut perjantain vastaisena yönä. Ei kannattaisi näköjään marista, koska aina voi mennä vielä huonommaksi. Niin kuin menikin.

Perjantain ja lauantain vastaiset yöt olivat piinaa. Kitikitikiti puolen tunnin välein. Kitikitikiti tutti suussakin. Kitikitikiti konttausasennossa, kitikitikiti sylissä, kitikitikiti röyhyn tultua, kitikitikiti maitoa tarjottaessa. Kitikitikiti koko ajan ja Panadolista huolimatta.

Päivisin Unirosvo on ollut iloinen ja puuhakas ja syönyt hyvin. Nuha on väistynyt, ei vaikuttanut korvatulehdusmateriaalilta. Hampaita toki tulossa, mutta neuvolassa sanottiin, että voi mennä vielä viikkoja, kun ikenet eivät pullota punaisena vaan hampaat vain kuultavat terävinä läpi, eikä kuolaaminenkaan ole lisääntynyt, oikeastaan päinvastoin. Perjantai-iltana sain kurkattua kunnolla ja kokeiltua sormella – joo, ihan ovat tallessa ikenen sisällä.

Mutta ne yöt!

No, lauantaina kyläiltiin mummilassa. Vierastamaan alkanut Unirosvo oli aamupäivällä väsynyt ja pelokas ja vähän kitikitikiti, ei lainkaan oma itsensä. Keskimmäiset päiväunensa se kuitenkin nukkua posotti vähän tavallista paremmin, liekö innokkaasti ihaileva ja äänekäs serkkulauma väsyttänyt. Niin ja ne yöt.

Iltapäivällä Unirosvo oli hyväntuulinen eikä vierastanut enää yhtä paljon. Kotiin palattuamme vaihdoin vaipan ja kutittelin kyljistä. Vauva räjähti käkättämään. Hetkinen, mikäs valkoinen tuossa alaikenessä on?

Oikea alaetuhammas. Haa! Ei se ollutkaan kosminen kosto, vaan eka hammas. (Aikavaras teki kaikki hampaansa käsittääkseni melko harvinaisella "olen tosi väsynyt tän hampaidentekemisen takia joten nukun tavallista paremmin" -tekniikalla, joten vaikka olin kuullut villejä tarinoita vauvojen hammashuutoöistä, en osannut ottaa sitä vaihtoehtoa vakavasti.)

Viime yönä saatiinkin nautittua jo yksi kolmetuntinen unipätkä, kunnes aamuyökitinä ja sylintarve yllätti (no ei varsinaisesti kyllä yllättänyt). 

Mutta niin, se vasen alaetuhammas tekeekin jo tuloaan.