Parisen
viikkoa sitten kuulin sen ekaa kertaa esikoisen suusta: ”Äiti sinä ojet ihan
tyhmä!” Se tuli leikkisästi, kokeilevasti. No, seurasi se perinteinen
ketään-ei-sanota-tyhmäksi-eihän -puhe, totta kai. Sen jälkeen tyhmä on unohtunut Aikavarkaan
sanavarastosta, toistaiseksi. Vaan eiköhän se joku päivä kajahda ilmoille taas,
ja vieläpä vähemmän leikkisästi ja kokeellisesti.
 |
| Bongaa sängyn laidalta vaippa, jonka päiväunilainen on salaa ottanut pois. Arvaa lopputulos. |
Sen
sijaan muita nimittelyjä on harjoiteltu. Viime viikolla piti tähdentää, ettei
pissamahaksi nimittelykään ole suotavaa. Pissamahan
seuraajat ovatkin olleet asteen pari innovatiivisempia: ”Äiti sinä senkin pööpypyöjän
unko! [pööpypyöjä=polkupyörä] Sinä senkin oskakatoksen seinä!” (Tosiaan, viime
kesän ja syksyn aikainen kurkkuärrä jäi joskus joulun jälkeen unholaan. R-äänne
korvautuu Aikavarkaan puheessa usein j-äänteellä tai jää kokonaan tyhjäksi.)
Joskus
talvella katseltiin sellaista Kaapo-jaksoa,
jossa Kaapon juutalainen kaveri esitteli hanukkahyrrää ja lauloi siihen
liittyvän laulun: ”Hyrrä, hyrrä, savesta
sen tein, ja heti kun se kuivui, pyörimään sen sain! Kuka haluaa kokeilla
pyörittää hyrrää?”
Kuten
kaikkia Kaapo-jaksoja, tätäkin hyrräepisodia katseltiin useaan otteeseen. Ja
niin kuin muistakin jaksoista, tästäkin tarttui näköjään repliikkejä muhimaan
kaksi- ja puolivuotiaan aivopoimuihin. Sillä viime päivinä meillä on lauleltu: ”Unirosvo, Unirosvo, savesta sen tein, ja
heti kun Unirosvo kuivui, pyöjimään Unirosvon sain! Kuka hajuaa kokeijja
pyöjittää Unirosvoa?”
 |
| Hyrrä tahtoo kyytiin |
Meilläkin on nuo nimittelyt nyt pinnalla. Esikoinen kyselee harva se päivä, että "saako toista sanoa..." ja sitten tulee toinen toistaan kummallisempi nimitys. Eikä aina kyllä kysellä, että saako sanoa, vaan sanotaan. Pissapääksi, kakkapääksi, pönttöpääksi... mutta välillä siis huomaa, että esikoinen hakee sitä, että millainen nimi kelpaa ns. lempi- tai hellittelynimeksi ja mikä taas on haukkumanimi. Tämä onkin meillä aika vaikea asia, koska me itsekin heitellään miehen kanssa toisillemme mitä kummallisempia lempinimiä ja lapsistamme käytetään kaikenlaisia hellittelynimiä. P.s. Ihana savesta tehty Unirosvo :D
VastaaPoistaTämä on selvästi tällainen hakemisvaihe, jossa testataan mikä on sopivaa kielenkäyttöä ja missä menee raja. Toisaalta Aikavaras näyttää myös iloitsevan keksiessään mahdollisimman outoja nimittelyjä, esimerkiksi se roskakatoksen seinä - silmistä näki, että nyt se oli mielestään löytänyt ihan hillittömän onnistuneen nimityksen. Ehkä tähän vaikuttaa sekin, että mäkin kutsun lapsia kaikenlaisilla sanoilla eikä vain "kultamussukka"-tyyppisillä (no ehkä kuitenkin enemmän esimerkiksi eläin- tai ruokatermeillä kuin rakennuksen osien nimillä).
Poista