Oppimisia

Unirosvo on oppinut vilkuttamaan, taputtamaan ja kurkkaamaan jalkojensa välistä. Vähän nukkumaankin!

Puistoulkoilu alkoi maittaa Unirosvolle kertaheitolla paremmin, kun keksin nyt säiden vähän lämmettyä vaihtaa toppatumput lapasiin. Peukalot löysivät paikkansa ja lapio pysyy kädessä. 

Seuraavaksi alkoikin hiekkaleluista nahistelu. 

Tässä ollaan kuitenkin sovussa notkumassa aidalla.

Aikavaras on piirtänyt muutaman pääjalkaisen. Kovin usein näitä hellyyttäviä munamieshahmoja ei vielä nähdä, koska perfektionisti yleensä ilmoittaa, että ”en minä osaa piitää ihmistä”. 

Tässä on Isi. Isin pää näyttäisi olevan täynnä söheröä, mutta naaman päälle tuli luonnollisesti maha.

Minä puolestani? Satunnaisten liikennemerkkien ja -sääntöjen lisäksi olen oppinut, että olen ilmeisesti itse syypää esikoiseni silloin tällöin ilmenevään yö- tai varhaisaamuheräilyyn.

”Huomenta Aikavaras.”

”Hyvää huomenta Äiti!”

”Nukuitko hyvin?”

”Joo nukuin. Ei kuujunut metejiä, kun sinun maha ei nyt mujissut.”