Se oli sitten siinä + neuvolalääkäri + suureettomia vappusuunnitelmia

Taas yhden aikakauden loppu: imetin sunnuntaina viimeistä kertaa (koskaan!). Päätös tehtiin yhteistyössä ja hyvässä hengessä Unirosvon ollessa 11 kuukauden ja 1 päivän ikäinen. Luulin etukäteen, että olisin haikeampikin, mutta kai tässä viikkojen mittaan sekä kysynnän että tarjonnan laskiessa olin jo surutyöni tehnyt. 

Kuskasin pojat eilen neuvolalääkärille esittelemään Aikavarkaan jalkoihin talven aikana tullutta askelvirhettä ja Unirosvon kaulaan raivareiden tai muiden voimakkaiden mielenilmausten yhteydessä ilmestyviä pistemäisiä verenpurkaumia. Kummastakaan ilmiöstä ei kuulemma tarvitse tässä vaiheessa murehtia liikoja. Aikavarkaan sisäsyrjäastuntaa voi koittaa korjata antamalla ulkoilla kesällä paljain jaloin siellä missä uskaltaa sekä käyttämällä hyviä kenkiä (lisää paineita kenkäostoksille…); tosin lääkäri kysäisi, olenhan varmasti muistanut antaa d-vitamiinia (olen). Ja vaikka Unirosvon kaula näyttääkin hurjalta, ilmiö oli neuvolatädille itselleenkin tuttu oman ohutihoisen lapsensa kohdalta – ja tuskailinhan mäkin niitä pistemäisiä verenpurkaumia, joita aamuyökkäily teetti suun ympärille ja silmänympäryksiin silloin kun Unirosvo vasta kehitti itselleen raajoja kohdussa. 

Vappusuunnitelmistamme puuttuu tyystin suureellisuus. Mies tulee työmatkalta vasta perjantai-illaksi, ja pyörittelin monta päivää mielessäni, pitäisikö viedä Aikavaras tänä vuonna vapputorille (viime vuonna vappu jäi vielä suureettomammaksi). Mutta ei – en viitsi riskeerata. Keikka voisi kyllä sujua kivasti, mutta todennäköisempää on että Aikavaras karkaa ja nappailee krääsää joka kojusta, Unirosvo kitisee ja itkee kun ei saa kontata pitkin tahmeaa mukulakivitoria ja lisäksi myöhästymme busseista, ehkä myös lokki kakkaa päähäni (kuten kävi silloin kun odotin Aikavarasta). Toisin sanoen päänsärkyä, sydämentykytystä ja yleistä potutusta sekä kuulovaurio kun kumpaakin korvaa reunustaa karjuva lapsi. No, meillä on ilmapalloja (joita en välttämättä saa puhallettua, koska olen oudosti puhallusrajoitteinen), serpentiiniä, vesimelonia (Aikavarkaan uusi in-hedelmä), ehkä viinirypäleitä, sateenvarjokoristetikkuja, sekä asfalttiliituja ja toisen seinänaapurin lupaus, ettei kukaan valita jos niillä piirtelee maahan leikkipaikan vieressä. Eiköhän näistäkin aineksista saada ammennettua sopivasti vappudraamaa, kun Unirosvo syö kaikki serpentiinit, Aikavarkaan vesimelonia on kuitenkin liian vähän, sateenvarjotikuista tulee pipi ja joku toinen naapuri keksii kuitenkin paheksua ulkotaiteilua. Oikeastaan kannattaisi varmaan tähdätä ihan normitorstaihin, nämäkin suunnitelmat alkoivat nyt kuulostaa liian huikentelevaisilta ja idyllisiltä onnistuakseen.