Kuului
toissapäivänä kummia: Unirosvo yllätti koko kosmoksen nukkumalla kiirastorstain
vastaisena yönä yli viisi (5!) tuntia putkeen. (Tottahan toki Aikavaras kävi
siinä neljän tunnin paikkeilla huutamassa, että peitto on huonosti, mutta
silti.) Muutamana muunakin yönä hiljattain vauva on vahingossa nukkua posottanut jonkin kolmetuntisen.
Näinkin
pieni ja mahdollisesti tilapäinen, mutta toivottavasti pysyvä parannus yöunissa
on vaikuttanut omaan olotilaani huimasti. Nonstop-päänjyskytys on poissa, katse
on helpompi kohdistaa, huimaa vähemmän, hymyilyttää enemmän. Olen onnistunut
karsimaan suklaansyöntiä ja syönyt sen sijaan enemmän oikeaa ruokaa. Olen
jaksanut jumpata olkkarissa päiväunien aikana, kerran jopa puolen tunnin ajan,
toisen kerran jopa kevyillä käsipainoilla. Kanniskelun ja valvoskelun riuduttamat
lihakset muistavat nekin taas hengittää. Eihän tällaisella pseudotreenillä
mitään some-belfieihin oikeuttavia gluteus maximuksia saada, mutta vähän
ääriviivojen tuntua latistuneehen olemukseen kuitenkin.
Heippa! Olen seuraillut blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti. Kiitos arkesi jakamisesta! Elän melko samanlaisessa elämänvaiheessa, sillä erolla, että lapseni muutaman kuukauden omiasi nuorempia ja kuopuksemme on tyttö. Täällä pähkäröin neitimme yöhulinoiden syytä ja tulit mieleeni... Kysyisinkin, että minkä luulet olevan syy, että Unirosvo yhtäkkiä nukkuu paremmin? Auttoiko gaviscon? Ja puhuit pistäytymisunikoulusta. Oliko siitä apua? Terveisin Anni
VastaaPoistaMoi Anni! Kiitos itsellesi kommentista. Jaa-a, vaikea kysymys...
PoistaGaviscon auttoi aluksi. Ero lääkitystä edeltävissä viikoissa ja heti lääkityksen aloittamisen jälkeisissä öissä oli sen verran merkittävä. Mutta...sitten tapahtui taas taantumista. Luulen, että motorinen kehitys ja ylähampaat tulivat häiritsemään unta, ja taustalla on uniassosiaatio eli opittu tarve nukahtaa mun syliin. Päiväpuklailua Gaviscon kyllä hillitsi, vaikkei öitä auttanutkaan loppujen lopuksi. Puklailu on tässä hiljattain vähentynyt suunnilleen nollaan, varmaan siksi, että ryömiminen on vaihtunut konttaamiseen ja pystyssä hillumiseen. Annan vielä Gavisconia iltaisin ennen nukahtamista, koska tuntuu että muuten iltapala pyrkii vielä kurkkuun puoli tuntia nukahtamisen jälkeen.
Pistäytymisunikoulu on jollain tasolla suunnitteilla, mutta toteuttamatta lähinnä laiskuuden ja pelon vuoksi. (Ja vähän siksi, että kun Aikavaraskin alkoi 8-kuisena nukkumaan yhtäkkiä täysiä öitä ihan itsestään, niin olen koko ajan toivonut että tässäkin kävisi joku sellainen siunattu ihme.) Pelkään, että se ei auta tai kestää ikuisuuden tai etten jaksa toteuttaa sitä loppuun asti, ja sitten on valvottu entistä enemmän, mitä mun fysiikka ei enää kestäisi. En raaski nakittaa unikoulutusta kellekään muulle, koska Unirosvo on niin äidinvauva ja koska en kestä ajatusta, että se kaipaa mua eikä ymmärrä miksi mä en tulekaan vaikka tähän mennessä olen ihan joka yö, siis ihan jokaikinen yö hoitanut sen. Pelkään myös, että unikouluun liittyvät itkut herättävät Aikavarkaan, ja sitten kaksi parkuu mun perään eikä kumpikaan nukahda kun toinen parkuu. Tulee flunssia, hampaita, entistä huonompia öitä, entistä kovempi väsymys - eli "sopivaa" hetkeä unikoululle ei ole tullut vastaan. Nyt ehkä, kun on parin viikon verran nukuttu pikkuisen tukevammin, alkaisi olla energiaa sen verran varastossa että kestäisinkin ne muutaman huonomman yön. Uskon, että se olisi sen arvoista.
Toisaalta taas yöunet ovat tosissaan tuntuneet nyt parantuvan ihan itsestään. Ruokailussa, ulkoilussa, päivärytmissä tms ei ole tehty mitään kummia muutoksia ja seisoskelun harjoittelu on päivisin kovassa käynnissä, lisää hampaitakin kuultaa ikenissä valmiina pukkaamaan läpi, joten en tosiaan keksi mikä muu olisi eri tavalla kuin se että Unirosvo on jo 10,5 kk eikä enää 9,5 kk :-) Moni sanoo että vuoden ikäisenä lapset alkaa nukkua paremmin, ehkä täälläkin sitten. Tai sitten tämä on vain vaihe ja kohta valvotaan taas...
Voi että, tuskin tästä kommentista oli yhtään mitään apua. En siis ole tehnyt mitään, odotellut vain väsyneenä josko yöunipätkät mystisesti pitenisivät, ja niin siinä kävi.
Toivottavasti teillä löytyy joku ratkaisu tai pelastus pikkuneidin valvottamiseen!
Kiitos, autoit kyllä! Välillä sitä unohtaa kuinka ikä tekee tehtävänsä ja kuinka lyhyt aika lopulta tämä vauva-aika onkaan... Toivotaan rauhallisia öitä teille ja meille ja odotellaan ihmeitä! :)
PoistaPs: Päätin kokeilla tänään nukuttaa vauvan omaan sänkyynsä normaalin sylissä kantelun sijaan, ja tyttö nukahti todella nopeasti silittelyyn ja lelupupun tuutulauluun... Nukahti myös uudelleen todella nopeasti samalla metodilla ja me täällä vaan ihmetellään tätä merkillistä käännettä. Toivotaan, ettei ole vain yhden illan juttu ja oppisi lopulta nukahtamaan itsekseen sänkyyn. :)
Kiva kuulla :-) Meillä on nyt menossa se vaihe, kun mä yhden porkkanan kuorimisen aikana ehdin saada pari sydäriä kun vauva kiipeilee vaarallisesti milloin mihinkin tai päättää yhtäkkiä heittäytyä istumasta takaraivo edellä lattiaan. Tai ehdin ripustaa puolikkaan pyykin kerrallaan ennen kuin taas pitää nostaa se pois lattiakaivoa kaivelemasta, tai pyykkikorista jonne se sukeltaa pää edellä, tai taas sitä laatikoiden vetelyä ja tasapainon menettämistä. Tuskastuttaa välillä, mutta se on tosiaan vaihe, sekin - ja vaihtuu toiseksi tosi nopeasti. Motoriikka kehittyy, kiinnostuksenkohteet vaihtuu. Ja toiminta muuttuu järjelliseksi ja mun oman toimintani yhtäjaksoisuuden sallivaksi sitten ehkä puolentoista vuoden päästä :-)
PoistaHieno juttu, toivottavasti vauva jatkossakin nukahtaa omaan sänkyyn! Unikouluttamistahan tuokin on, omaan sänkyyn nukahtamaan opettaminen. Kuulemma sen pitäisi vähentää yöheräilyjäkin... Mun tähänastiset yritykset on olleet aika onnettomia tuon suhteen. Unirosvo nukahtaa syliin nopeasti, mutta hereillä sänkyyn laitettuna innostuu leikkimään, leikkii yli puoli tuntia ja sitten alkaa kitistä ja lopulta itkeä. En vain jaksa hengata siihen aikaan illasta niin kauan siinä vieressä. Sitä harrastin riittävästi Aikavarkaan kanssa ihan viime syksyyn saakka. Siksi se pistäytymisunikoulu vaikuttaisi meille parhaalta - mutta se vaatii pitempiaikaista sitoutumista, pitää olla valmis hankalaan viikkoon ja muutamaan äänekkääseen iltaan.
Hyviä öitä teille!