Ounastelen, että Aikavaras on niitä lapsia, joiden housuja
saa olla paikkaamassa harva se viikko (öh, eli viedä ne Mummin luo kyläilyn
yhteydessä). Joiden jäljiltä vaatteista jää jälkeen pelkät saumat.
Ai miten niin?
Nooh, puistossa näkee
esimerkiksi siistejä, uudenveroisia kenkiä lapsilla, joiden äidit puhuvat: ”Joo noi kengät oli meidän Jukkapetterillä puolitoistavuotiaana yhden kevään ja syksyn ajan ja nyt
Mikkopetteri on käyttänyt niitä koko syksyn.”
Aikavaras on käyttänyt näitä välikausi-goretexeja kuukauden päivät:
Kamera imartelee, tosiasiassa kenkien ilme on ruhjotumpi. |
Eipä noita puhkikulumia peseminen poista. |
Jukkapetteri ja Mikkopetteri leikkivät hiekkalaatikolla
tietysti silleen hallitusti. Vähän lapioivat ja vähän pröm-pröm-prömistelevät
traktoreilla hiekkiksen reunaa pitkin. Mutta Aikavarkaan leikkiminen on kotona sellaista
hengästyttävää sinkoilua ja usein ulkonakin aika vauhdikasta kompastelua, paitsi jos kaveri lamaantuu tuijottamaan isojen lasten leikkejä.
Peiliin katsoessa tuli mieleen, että onkohan efekti sama äiteihin. Että jääköhän mustakaan lopuksi
jäljelle muuta kuin saumoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti