Uusia tauluja ja tilapäistä muumikauhua

Päätimme heinä-elokuussa Miehen kanssa vihdoin tehdä Aikavarkaan huoneesta vielä vähän valmiimman. Lelut siirrettäisiin olkkarista omaan huoneeseen. Lattialle iso matto (hoidettu!). Ylimääräiset rojut (toimistotuoli ja kirjoituspöytä) kuljetettiin pois jo kesällä. 

Ja seinälle voisi hommata pari lastenhuoneeseen sopivaa taulua. Kun vielä ei tiedä, mihin hahmoihin Aikavaras tykästyy, ajattelimme valita seinälle sellaisia joista itse pidimme lapsina.

Kuinka ollakaan, tuttavapiiriin kuuluu taidemaalari, joka on perustanut oman firman/toiminimen ja pyrkii tekemään taidetta elääkseen. Muutaman muistelutuokion päätteeksi pääsimme Miehen kanssa yhteisymmärrykseen Aikavarkaan seinälle päätyvistä hahmoista ja laitoimme tilauksen sisään.

Aikavarkaan 1-vuotissynttäreille kolmesta taulusta ehti kaksi:

Iltapäivällä Aikavaras oli juhlinnasta niin uuvuksissa, että nukahti jo matkalla sänkyyn, ja uni maittoi hyvin hanhen siipien havinassa:

Mutta kun ilta koitti ja olisi pitänyt vetäytyä yöpuulle, taulut alkoivatkin näyttää Aikavarkaan silmissä pelottavilta. Kauhuissaan kaveri tuijotti vuoroin muumitaulua, vuoroin peukaloistaulua, itki suoraa huutoa ja litisti itsensä seisomaan pinnasängyn päätyyn, mahdollisimman kauas kummastakin kauhukuvasta. Taide piti napata yöksi pois seinältä, jotta Nukkumatti sai lopulta tilaa synttärisankarin huoneessa. 

Tällä hetkellä Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen majailevat olohuoneen seinällä, eivätkä ne siellä pelota perheen kuopusta. Päinvastoin! Aikavaras alkaa vilkuilla ja osoitella taulua, kun kuunnellaan sitä biisiä missä lauletaan Muumipeikko, Pikkumyy ja niin edespäin - tai kun puhun Mummista. Heh. Kuulemma ovatkin suomen kielen opettelijoille hankalia nuo pitkän ja lyhyen vokaalin ero sekä kaksoiskonsonantin tunnistaminen. 

Kolmas taulu kotiutui talouteemme hiljattain jälkitoimituksena:

 

Tarkoitus oli Nils Holgerssonin ja Muksis-taulun kohdalla totutella uusiin kuviin viemällä ne päiväajaksi Aikavarkaan huoneeseen ja tarvittaessa siirtää yöksi pois, mutta... sitten tuli kaikkea. Niin kuin se Miehen pitkä työmatka ja Aikavarkaan ja mun sairastuminen. En jaksanut suoda Miehen vaatehuoneessa varastoiduille taideteoksille ajatustakaan. Mutta nyt ollaan toivuttu ja Mies on kotosalla helpottamassa taaperoarkea. Ehkä taulut pian saavat nukkua yönsä omistajansa kanssa samassa huoneessa. 

P.S. Tämä ei ole maksettu mainos, maksoimme kyllä omat taulumme. Pienimuotoinen mainos toki silti.