”Minusta
on tullut iso poika pukemaan”, sanoo Aikavaras ja pukee kuin pukeekin (halutessaan)
toppahaalarin ihan itse ylleen. Välillä kengät siinä samaan syssyyn, ja ihan oikeisiin jalkoihin. Satunnaisesti sukatkin sujahtavat jalkaan, joskus paita päälle.
***
”Äitää”,
hymyilee Unirosvo, kun kysyn siltä, osaako se sanoa äiti. Sattumaa, ehkä, todennäköisesti. Sen tukka on kasvanut,
pysynyt silti vaaleana. Ei vielä kiharru edes märkänä, toisin kuin veljellään
saman ikäisenä.
 |
| "Minusta on tullut iso poika syömään banaania", Unirosvo sanoisi jos osaisi. |
***
Unirosvon
pahin vierastuskausi on helpottanut. Mies on Kiinassa työmatkalla – tai sama se
missä se on, vaikutus on sama – ja L-Mummi tuli päästämään mut ajotunneille.
Maanantaina jännitti jättää Unirosvo ensimmäistä kertaa ilman kumpaakaan
vanhempaa, mutta kaksituntinen oli mennyt jouhevasti, ja tänään vauva jo
konttasi hymyillen Mummin syliin.
 |
| "Minusta on tullut iso poika leikkimään", Unirosvo tuumaa, ja kun Aikavarkaan päiväunien aikana rohkenen käväistä yksin vessassa, sillä aikaa vauva konttaa pokkana Aikavarkaan huoneeseen ja alkaa isoveljen nukkuessa järjestää palapelin paloja parkkitaloon, vetää kirjoja hyllystä alas ja kiskoa leegolaatikkoa lelukaapista. |
***
Niin,
edistystä ajotunneillakin. Niitä on nyt neljä takana. Vähänkö hävetti, kun vielä
tokan tunnin jälkeen jouduin vastaamaan kieltävästi kun multa kysyttiin,
montako kertaa auto sammui. No, onneksi olen nyt viimein oppinut sammuttamaan
auton tahattomasti kesken ajonkin. Ainakin jyrkässä alamäessä keskellä
kaupunkia. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että saisin auton sammahtelemaan
tyhjillä teillä syrjäseuduilla. Onneksi on noita tuntejakin jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti