Veljesmustasukkaisuus
on osoittanut väistymisen merkkejä. Tilalle on tullut enemmän halailua ja
leikkiinkutsuja. Yhä vielä Aikavaras saattaa ärjyä huoneeseensa kurkkivalle
Unirosvolle: ”Mene POIS! Tämä on MINUN huone PEEKÄSTÄÄN!” Mutta yhtä lailla taapero
saattaa houkutella vauvaa: ”Unirosvo, tuje mennään eikkimään minun huoneeseen!
Tuje tuje, konttaa konttaa tänne vain!”
Sehän
on vallan ihanaa. Siinä ehtii satunnaisesti tehdä rauhassa jonkun
keittiöhomman, ripustaa pyykit tai laittaa vähän ruokaa. Mutta…
Tiskikonetta
täyttäessäni havahdun, että nyt on kuulkaas liian hiljaista. Mitä ne siellä
lelumeressä puuhaavat, kun mikään ei kolise eikä kukaan huuda, että Unirosvo äjä ota sitä, se on minun jeju
peekästään? Käynpä kurkkaamassa. Jassoo. Siellä Unirosvo seisoo rahia
vasten ja Aikavaras osoittaa yölampullaan Unirosvoa naamaan, kääntää lampun
pois, suuntaa sen taas Unirosvoon, kääntää pois.
”Voi
ei pojat, mitä te oikein teette?”
”Me
osoitamme Unirosvoa jampujja siimiin!”
Siinä
sitten selittämään, miksi lampulla ei saa osoitella ketään, ja hieman
uhkailemaan että jos lamppu ei saa olla rauhassa, se laitetaan kaapin päälle
eikä sitä enää oteta yöksikään käyttöön.
***
Toisella
kertaa: taas liian hiljaista. Vain tuollainen hassu läiskyttelyääni… Pitääpä
mennä kurkkaamaan. Jassoo. Siellä Unirosvo makaa selällään lattialla ja
Aikavaras istuu vieressä läiskimässä Unirosvoa.
”Hei
hei hei lopeta heti, mitäs tämä nyt on?”
Unirosvo
parahtaa itkuun (ei tainnut haluta lopettaa). Aikavaras ilmoittaa ylpeänä: ”Me jäpsimme Unirosvoa!”
***
Eilen:
Aikavaras
supattaa leegoa nuolevalle Unirosvolle: ”Tuje minun kanssa minun huoneeseen,
mennään eikkimään yhjessä! Mennään osoittamaan sinua jampujja taas!”
Ja
yksi naiivi pikkutaukki konttaa innoissaan perässä eikkimään.
***
Ihan
kaikki yhteisleikit eivät sentään pohjaa vauvan esineellistämiseen. Jos joskus on liian
hiljaista, toisinaan taas tulee liikaa melua. Sitten pitää taas kurkata:
”Pojat
pojat, mitä te oikein teette?”
Arvatkaapas,
miten Aikavaras kuvaili tätä leikkiä, jossa lattialle leviteltiin jok’ikinen
duplo, palikka, palapelin pala ja kirja ja auto ja ja ja?
Luonnollisesti:
”Me poimimme appessiineja!”
Toi on oikeasti ihan parasta. Vaikka toi ikäero on alkuun aika kamala (IMHO) niin just tossa vajaan vuoden iässä (kuopuksen) alkoi meno muuttua ja pojat löysi toisensa, nythän ne on ihan bestikset. Mikään ei yhdistä niin hyvin kuin yhteinen pahanteko!
VastaaPoistaNoh, onhan tässä omat kamaluutensa ollut, mutta onneksi poikien yhdessä viihtymisen suhteen näyttää nyt aika valoisalta.
PoistaMä oon nyt tosi pahoillani (varsinkin Unirosvon puolesta), mutta "Me jäpsimme Unirosvoa!" -heitto tyrskäytti täällä kahvit näppäimistölle. Huh, kiitos näistä nauruista! :D
VastaaPoistaEipä kestä :-D Oli siinä itselläkin melko homma olla pyrskähtämättä...
Poista