Vapunpäivänä Aikavarkaasta tuli multasormi.
Lähdimme ystäväpariskunnan kanssa nauttimaan
toukoauringosta Ruissaloon. Rannoilla tuuli julmasti, joten kävelimme metsän
suojiin ja etsimme kohtaa, johon leiriytyä pienimuotoiselle piknikille. Kun löysimme tuulensuojaisan penkin, jolla skoolata
simaa ja syödä pari donitsia, vaunupäikkäreiltään herännyt Aikavaras istutettiin vaununkoppaan siihen
viereen.
 |
| Näin siististi se alkoi... |
 |
| ...mutta hetken päästä oltiin jo kokeilemassa. |
Nurmikon ohessa Aikavaras kokeili myös hiekkatietä.
(Kokeilla on paras verbi kuvaamaan materiaalien tunnustelua, johon sisältyy hypistely, kiskominen, puristelu ja möyhentäminen.) Tumput katosivat mystisesti alta aikayksikön. Maankamara tuntui paljaissa
prinssinakeissa paaaaljon jännemmältä kuin tuttu parketti ja tavanomaiset matot
ja tylsistyttävät sohvat.
Suojattu vauva-aika lienee ohi, ja nyt lievästi ylisuojelevaisen
äidin (Aikavaras, älä koske niihin
vaununpyöriin! Niissä on maaperälikaa! Myyräkuume!) on aika päästää
tutkimusmatkailija maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti