Uskaltaako tätä sanoakaan ääneen?

Juuri kun ehdin julistaa jonkun Aikavarkaaseen liittyvän asian julkiseksi, homma kääntyy usein päälaelleen.

”Aikavaras kitisee nykyisin tosi paljon”, kerron ystävälle, ja hups, Aikavaras muuttuu hyväntuuliseksi pikkujäbäksi (jee). ”Aikavaras ei kitise enää yhtään ja nukkuu bussissa hyvin”, kerron, ja sitten kaveri aloittaa taas kitinäkauden ja räväyttää silmät selälleen heti bussin keskioven avautuessa ja kulkeminen muuttuu taas paniikkihikipainajaiseksi. Ilmiö koskee myös päivärytmiä. ”Ensi viikon torstai voisi olla hyvä tohon”, suunnittelen, ”kun Aikavaras nukkuu yleensä aamupäivällä suunnilleen klo 10.30–12.00 ja sitten iltapäivällä klo 15.30–17.” Totta kai kaveri herääkin kaksi tuntia tavallista aikaisemmin ja päiväuniaika saapuu teatraalisen silmienhieronnan, järjettömän riehumishulabaloon ja maailmanmurjoman päristelyn saattelemana juuri kun piti olla pirteänä hereillä. Tai nukkuu vielä kun pitäisi olla jo lounas syötynä, enkä mä pehmona ole tietenkään raskinut herättää reppanaa.

Voisi siis ajatella, että jos joku uusi käänne on toivottava, sitä ei kannata julistaa maailmalle. Ettei se vain mene pois. Kel’ onni on ja niin edespäin.

Mutta pakko tää on julistaa. Syy siihen, miksen ole viime aikoina nurissut terrorintäyteisistä öistä ja puhunut nukkumisen sijaan ”nukkumisesta”, on…

…rumpujen päristystä…

…että yöt ovat viime aikoina menneet paremmin. Siis sillä lailla paremmin, että Aikavaras nukkuu taas pitempiä pätkiä, ja mä saan lähes joka yö nukuttua ainakin yhdet 3 tunnin yhtäjaksoisen unet ja pari lyhyempää palaa.

Hurraa!

Huomautettakoon tähän väliin seuraavaa: Nykyisin ja viime aikoina tarkoittavat näinä alituisen muutoksen aikoina eri asioita kuin ennen. Nykyisin voi esimerkiksi tarkoittaa viimeistä kolmea vuorokautta. Kun normaalit ihmiset viittaavat viime ajoilla esimerkiksi kuluneeseen puolivuotiseen, vauvojen äidit voivat hyvin tarkoittaa vaikka kulunutta puolivuorokautista.

Tämän nukkumisjulistuksen yhteydessä viime aikoina tarkoittaa viimeistä 2,5 viikkoa. Nimittäin muutama päivä sen jälkeen kun Aikavaras oppi konttaamaan, konttaushommat alkoivat sujua niin vauhdikkaasti että kaveri ilmeisesti konttaili itsensä rättipuhkipoikki päivän aikana, eikä konttaamista tarvinnut enää treenailla pitkin yötä.

Väliin tulee huonompia öitä, väliin tavallistakin parempia. Vappuna Aikavaras oli niin uupunut Miehen ostamasta serpentiinistä ja dinosaurusilmapalloista, että nukkui peräti kymmenestä seitsemään ilman yhtään välihuutelua.

Tai ehkä mä vain olin niin uupunut Miehen ostamista munkeista ja donitseista, etten herännyt vaikka Aikavaras huuteli apua pinnasängystään?