Hyvä perheenäiti kokkaa pakastimen täyteen suonikohjut poksuen

Käsillä on aika, jolloin pitäisi alkaa kokata kotiruoka-annoksia pakastimeen. Jos meinaan olisi hyvä perheenäiti ja sen sellaista. Koska Unirosvon synnyttyä ei ehdi ja kaikki kolme kiinteää ravintoa syövää perheenjäsentä kaipaa ravitsevaa ruokaa, ja onhan se nyt hyvänen aika perheenäidin velvollisuus.

Varastoon kokkaaminen jäi Aikavarasta odottaessa tekemättä. En jaksanut seistä yhtään enempää kuin oli tasan pakko; jalat alkoivat särkeä ja selkä vihloa ja pää oli puuroa. Sellaista hämmentämätöntä puuroa. Kun tein ruokaa, se syötiin saman tien tai viimeistään seuraavana päivänä. Ei siitä pakastimeen riittänyt. Sitä paitsi meillä on pieni pakastin. Enkä mä edes tykkää ruoanlaitosta.

Vaan jos tällä kertaa tekisi toisin. Joo, tällä kertaa mä olen kätevä ja näpsäkkä ja ennen kaikkea vastuuntuntoinen. 

Mutta kun nyt on mun ja Miehen lisäksi myös Aikavaras apajilla. Teen ruokaa ja syödään ja loput menee jääkaappiin ja siitähän saakin huomisen ateriat, ettei tarvitse taaaaaas seistä tuntia hellan ääressä ja puolta tuntia siivoamassa jälkiä, kun jalatkin särkee ja selkää vihloo ja pää on ihan puuroa, sellaista hämmentämätöntä.

Ja tällä kierroksella pitää jaksaa myös seisoskella liukumäen äärellä vahtimassa, ettei sen huipulla seisova ja jotain pulttia kulmahammaskutinassaan järsivä Aikavaras kellahda selälleen portaisiin. Täytyy jaksaa kyykistellä hiekkalaatikolla väistelemässä Aikavarkaan lennokasta lapiota ja tekemässä kolmekymmentäviisi kalakakkua (liitoskipuja ja jalkasärkyjä ehtii itkeä sitten illalla, kun Mies on kotona tai viimeistään kun Aikavaras on rauhoittunut sänkyynsä). Sitä paitsi pakastin on yhä saman kokoinen kuin Aikavarasta odottaessa. Enkä mä edelleenkään tykkää ruoanlaitosta. 

Ja on kevät, ei umpitalvi tai pimeä räntäkeli; priorisoin sitä, että jaksan viedä taaperon ulos silloin, kun se ulkoilua tarvitsee. En taida nähdä järkeä uhrata parin päivän ulkoiluenergioita siihen, että pakastimeen saa muutaman säälittävän ruoka-annoksen, jotka katoavat sitten kuvioista yhdellä perhelounaalla, todennäköisesti jo ensi viikolla. 

Eli arvatkaa vaan, syödäänkö täällä valmisruokia jonkun aikaa tokankin lapsen synnyttyä?