Otteita viime viikolta

Meillä asuu nyt kaksi lasta. Kaksi lasta – siinä on sisäistämistä, vaikka toisaalta tuntuukin kuin Unirosvo olisi ollut aina. 

Ja vaikka Unirosvo on toistaiseksi sieltä vauvaskaalan helpoimmasta ääripäästä, tyytyväinen ja rauhallinen paketti, on tässä kahden lapsen kanssa elämisessä haasteensa. Riittämättömyyden tunne on valtaisa, siihen on turhan helppo hukkua tai hukuttautua huonompina hetkinä. Tahtoisin pitää yllä Aikavarkaan tuttua päivärytmiä rutiineineen, mutta kun vauva. Sillä ei ole vielä rytmiä. Sen unia ei voi aina keskeyttää. Sitä ei voi pakottaa syömään viiden minuutin päästä vain siksi, että ehdittäisiin ulos normaaliin ulkoiluaikaan. Okei, se ei karju naama punaisena vaan tyytyisi mahdollisesti hyvinkin vähäiseen huomioon, mutta on silläkin oikeutensa: Saada maha täyteen maitoa kun on nälkä. Saada puhdas vaippa tarpeen mukaan, vaikka sitten viisi peräkkäin, olkoonkin että silloin vaipanvaihtoprosessi on aika monipolvinen. Sama pätee puklusta märkiin vaatteisiin. Niin ja sitten olen vielä minä itse, karseasta imetysnälästä kärsivä kontrollifriikki, jonka on paitsi pakko saada tavallistakin enemmän välipaloja pyörtymisen ja kylmän hien ehkäisyyn, myös vaikea hyväksyä että tässä ehkä elellään vielä poikkeustilaa. Että katsellaanpa muutama viikko eteenpäin ja murehditaan sitten lisää. Että koitapa nyt keittiön siivoamisen sijaan levätä kun kumpikin jälkeläinen vetelee ainakin hetken ajan päiväunia samaan aikaan; lepo on tarpeen, koska ne yöunet nyt vain jäävät aika niukoiksi yösyöttöjen takia ja aamu koittaa varhain, kiitos aamuvirkun Aikavarkaan.

Torstaina käytiin neuvolassa ensimmäistä kertaa. Yhdentoista päivän erittäin epäkypsässä iässä Unirosvo oli kuitenkin onnistunut syömään syntymäpainonsa takaisin ja ylikin: neljä kiloa, tasan. Posket ovatkin jo pyöristyneet, kasvojen terävimmät kulmat pehmentyneet.

Lauantaina vietettiin takapihailtapäivää Unirosvon tulevien kummien ja heidän kymmenkuisen tyttärensä kanssa. Sateisen, viileähkön aamupäivän jälkeen pilvet väistyivät ja lämpö kohosi mukavasti. Oli vedellä täytetty kylpyamme, kulhoja ja kippoja, saippuakuplia, palloja ja niiden keskellä vaipatta kirmaava Aikavaras. Oli mustikkamuffinsseja ja croissanteja (huom! kaupan paistopisteestä), goudajuustoa, kahvia ja teetä. Oli raparperipiirakka, jonka Unirosvon tulevat kummit toivat rotinoina. Oli pieni pullo alkoholitonta siideriä. Oli Unirosvo, joka pinnasängystä herättyään sai ensimmäisen ulkoruokailukokemuksensa ja – ylläri pylläri – nukahti sen jälkeen ulos vaununkoppaan. 

Lopuksi kuvapuklaus eiliseltä aamupäiväekskursiolta Kuralan kylämäkeen: