Uusi menopeli ensikäytössä

Sunnuntai-iltapäivän kunniaksi päätin ulkoistautua imetyshikikammiosta puistoon Miehen, Aikavarkaan, Unirosvon ja uusien tuplakiesien kanssa.

No, vauva nukkui (yllätys yllätys) vielä kun Aikavaras sai välipalansa syödyksi. Kohta se herää nälkäisenä, menkää te edeltä, me tullaan kohta perässä niillä uusilla rattailla, kaavailin Miehelle.

Kohta on venyvä käsite.

Joo, Unirosvo heräili nälkäisenä kun vähän siinä vieressä kolistelin. Mentiin vaipanvaihtoon: pesin pienen pepun, kuivasin, oho mistä ihmeestä pyyhkeeseen tuli näin paljon kakkaa, no onhan se päivänselvää mistä, jaahas uudestaan pesulle, uusi pyyhe, taas kuivaillaan, kuiva vaippa, näyttääkö tuo napatynkä nyt liian punaiselta, putsataanpa sitä vähän, jaahas nyt se turautti taas siihen uuteen vaippaansa, pesulle, kuivaus, vaippa. Sitten syömään. Unirosvo on nopea syöjä, sille riittää 5–10 minuuttia per puoli ja yleensä luumunkokoiseen pikkumahalaukkuun ei jääkään tilaa toisen puolen maidolle. Mutta se maidonlähteen etsiminen voi kestää helposti toiset 10 minuuttia: hamuilua, taaksepäin tuijottelua, nyrkit suuhun, äninää, mistä saisi maitoa, lipomista, nenällä hieromista… Kello kävi. Vihdoin onnistui. Sitten syötiin, eli juotiin. Sitten tuli taas kakka. Kylppärisession jälkeen ulkoiluvaatteet päälle molemmille – ei kun katsopa, nyt se puklasi ja body on hartioista ihan märkä. Vaihtoon.

Loppu kävikin vikkelästi. Tuntui surrealistiselta (suomen kielen ammattilaisena mun pitäisi kyllä sanoa epätodelliselta) kävellä ilman supistuksia.

”Söikö vauva nyt tavallista kauemmin?” Mies kysyi, kun parkkeerasin Britaxit leikkipuiston varjoisaan reunaan. 

Siellä alhaalla se nukkuu

Noooh… ei nyt varsinaisesti. Mutta se kaikki muu.

Mies lähti kauppaan ja vei matkalla Aikavarkaan matkarattaat kotiin. Mä jäin puistoon kahden lapseni kanssa. Onneksi toinen niistä ei liiemmin vahtimista tarvinnut. Edelleen hiukan surrealistinen olo. 

 

Harmitti, kun paikalla ei ollut tuttuja naamoja, joille olisi voinut näyttäytyä ekaa kertaa pitkiin aikoihin. Kertoa, että nyt se on syntynyt ja kaikki meni hyvin!

Matkalla kotiin

Kotiinpaluukin sujui tuskitta. Ekaksi Unirosvo kantokopassaan sisälle, sitten Aikavaras pois rattaista ja rattaat varastoon. Unirosvo jatkoi uniaan omassa sängyssään, me syötiin valmisruokaa päivällistä ja luettiin Luukkukirja ja Kissakirja ja Pupukirja ja katseltiin ikkunasta, kun Isi tuli kaupasta.