"Aikavaras osaa!"

…eli subjektiivisesti merkittävimpiä otteita 1 vuoden ja 10 kuukauden ikäisen Aikavarkaan puuhista:

• kiipeilee ketterästi: portaita, kiipeilytelineisiin, jalkapallomaalin päälle...(valitettavasti myös Unirosvon pinnasänkyyn)
  

• harrastaa tippumista: kiipeää sohvalle/nojatuoliin, ilmoittaa ”Aikavaras tippuu” ja astuu alas; ilmoittaa ”pipi”, nousee ylös, ilmoittaa ”lisää pipiä, lisää tippua” ja aloittaa alusta. Tätä noin neljäkymmentäkolme kertaa, kunnes sattuu riittävästi. Silloin Aikavaras ymmärtää (jälki)fiksusti lopettaa ja luikkii nolon näköisenä lukemaan Nip ja Nap -kirjaa. (Ai saako se tehdä tota? Joo. Kun Aikavaras alkoi jalostaa tippumista leikiksi, me koitettiin estää ja kieltää. Turhaan, koska jossain välissä se sinne sohvalle kuitenkin kerkeää; pääasia, ettei satuta muita tai aiheuta materiaalisia vahinkoja. Kerrotaan kyllä joka kerta, että kohta suhun voi sattua ja joku muu leikki olisi järkevämpi. Leikin ”tippuu pää edellä!” -versio ollaan kyllä koitettu parhaamme mukaan estää.)

• ...sekä juoksemista (jota kutsuu omalla sanallaan ikkaamiseksi; ”ikkaa” = juoksee): huutaa ”Aikavaras ikkaa!” ja juoksee kämpän päästä päähän, koskettaa tuulikaapin ovea, huutaa uudestaan ”Aikavaras ikkaa!” ja juoksee näyttävästi koskettamaan takaovea. Tätä loputtomiin. 

• jaksaa kuunnella jo satuja ja pienen kyllästymisvaiheen jälkeen tykkää taas lukea kirjojakin; eli sisällä oleskelu ei ole sentään silkkaa tippumista ja ikkaamista!

• on alkanut lauleskella! Omakeksimä, aamupuuron höysteeksi lusikoitavista lempparimauista kertova laulu menee näin: ”Kyngyä, mammoa, kyngyä, mammoa…” ja sanat kuuluvat suomeksi ”tyrniä, mangoa, tyrniä, mangoa…” Myös Muumilauluja hoilotellaan: ”Nyt Unniaaksoon, nyt Unniaaksoon…” ja ”Hei Muuni, Muuni, hei Muuunii…” (Kiinnostavia ääntämistyylejä, eikö? Puheen kehityksestä tulossa oma postauksensa!) [EDIT: Psst! Se on täällä!]

• on kulinaristisesti arvaamaton eli nirsoilee vaihtelevasti: joku päivä pyytää joka aterialla päärynää (tai avokadoa, tai viiliä, tai mansikoita, tai...), sitten ei suostu edes maistamaan päärynää kolmeen viikkoon, minkä jälkeen maistaa mutta sylkee pois, kunnes tulee uusi päärynäkausi. Syö pääasiallisesti ”hyvin”, mitä tahansa se tarkoittaakin, ja maistelee uusia asioita suht ennakkoluulottomasti. Tykkää juustoista ja kakusta, jolla viittaa oikeastaan vain piirakoihin (täytekakku ei uppoa). Tuoreiden vihannesten ja hedelmien suosio on valitettavasti ollut laskussa keväästä asti.

• nukkuu keskimäärin klo 21–07 ja päiväunet n. klo 12.30–14 ja vaati oma-aloitteisesti unilelut ja peiton. Välillä unilelujenkin pitää päästä mukaan iltapissalle. Välillä taas lorukorteillekin pitää toivottaa hyvää yötä ja antaa kaikille nalle-lorukorteille iltahali. Jos yöksi päätyy jalkaan nallepöksyt, lahkeiden nallenkuvia pitää silitellä ja toivottaa niillekin öitä – ja lahkeille pitää myös antaa hali. Siis tietysti siinä vaiheessa kun housut ovat jo päällä (hyvä iltavenytys). Jonkinlaista yöahdistusta on ilmassa, koska kirjoja lukiessa Aikavaras kiinnittää erityishuomiota ”yökuviin” ja puhuu pahan unen näkemisestä. Aamuöinen heräily on onneksi vähentynyt: enää Aikavaras ei herää joka yö kaipaamaan Äitiä tai Isiä vaan on viimeisten parin viikon aikana nukkunut läpi yön useammin kuin heräillyt. 

• tykkää autoista (alakategoriat: tosi iso auto, rekka-auto, piipaa-auto, pakettiauto, bussi, peräkärry), mopoista, veneistä, ruohonleikkureista, polkupyöristä, kaivureista, nostureista, junista… täysin kannustamatta. Niin ja avaimista.

• toteaa usein: ”Aikavaras osaa!” Välillä täsmentää: ”Aikavaras osaa juoda vettä tuolta!” [ja kulauttaa lapiollisen vettä kuralätäköstä]

Persoonaa löytyy. Niin myös egoa.