Voi rähmä – melko lailla kirjaimellisesti

Yskää on jatkunut jo puolitoista viikkoa. Puoli viideltä aamuyöllä havahdun, kun Unirosvo alkaa ynistä ja änistä: kohta sen vaippa pitää vaihtaa, ja sitten se on nälkäinen. Business as usual. Paitsi että jokin on pielessä: vasen silmä sattuu ja hetkinen, enhän mä näe sillä silmällä mitään. Ja vähän märältäkin se tuntuu. Vilkaisu vessan peiliin kertoo tarinaa silmätulehduksesta. Äääh. (Koska viimeksi? Ala-asteella? Näköjään lapsiperheellisyys taannuttaa oman kehonkin lapsen tasolle. Sitä meidän perheen ekaa yhteistä mahatautia odotellessa…)

Googlaan kännykällä hetken ja päätän soittaa terveyskeskukseen heti kasilta. Jos vaikka saisi ajan Unirosvon 2-kuukautisneuvolan paikkeille, neuvola ja terveyskeskus kun ovat samassa rakennuksessakin. Ja L-mummi oli lupautunut leikittämään Aikavarasta, jotta neuvolan koneet ja laitteet säilyvät ehjinä sillä aikaa kun vauvaa punnitaan.

Puoli kasilta Aikavaras herää, kun olen pesemässä kipeää silmää. Lapsi saa itkupotkuraivarin, kun sanon että pesen vielä kädet hyvin ennen kuin tulen sen luo. Mies nousee ylös tekemään töihin lähtöä. Vaihdan Aikavarkaan vaipan, se kieltäytyy itkien ja kiemurrellen vessassa käymisestä, syy ei selviä. Aikavarkaan karjuminen herättää vauvan. Mies nappaa Aikavarkaan syliin, minä menen katsomaan Unirosvoa. Sen itku kuulostaa erilaiselta, kovemmalta ja kimeämmältä. Voi rähmä: rähmää silmässä. Se on myös puklannut molemmat olkapäänsä märiksi jossain vaiheessa, paita pitää vaihtaa, iho putsata, peppu pestä, silmä puhdistaa, voi reppanaa miten se karjuukin noin hysteerisesti, eihän se ikinä.

Mies laittaa Aikavarkaalle aamupalan, minä kannan karjuvan Unirosvon vuodesohvankulmaan. Oho, sillä olikin kauhea nälkäkin. Varmaan tämä kuumuus. Kello on kahdeksan, jätän imetyksen lomassa numeroni terveyskeskukseen, soittavat 10 minuutin päästä takaisin. Ai niin, tämä on tosi tarttuvaa, onko reilua laittaa Aikavaras mummilaan viemään virusta eteenpäin? Soitan neuvolaan – silmätulehduksista vauvaa ei voida rota-rokottaa, neuvola-aika siirretään ensi viikolle. Hygieniaa pitää kuulemma tehostaa, vaihtaa tyynyliinat ja pyyhkeet ja pestä käsiä, ettei tartu seuraaviin silmiin niin helposti. Terveyskeskuksesta soitetaan – ilahduttavaa, muistan miten viime heinäkuussa odottelin parikin tuntia yli luvatun ajan. Saan meille peräkkäiset ajat ei-omaan mutta vastaavan matkan (2,5 km) päässä olevaan terveyskeskukseen. Puhelun aikana Unirosvo lopettaa syömisen, puklaa mun narutopin märäksi ja pudottaa neljä tuttia lattialle. Ei kuitenkaan enää itke, onneksi.

Kaikki tapahtuu päällekkäin ja limittäin ja mulla on muuten tosi kova nälkä. Kahvi on loppu, ilmoittaa Mies. Oli jäljellä niin vähän että tuli tosi laihaa. Röyhtäytys jatkuu, Aikavaras nousee seisomaan syöttötuolissa ja sanoo kiitos puurosta Isi, ovikello soi, Mummi tuli jo. Aikavaras sekoaa – vaikea vaikea siirtymätilanne! – ja alkaa heitellä kirjoja. Mies rauhoittelee riehujaa. Syyllisenä avaan oven: haluatko ottaa tuon lapsen hoitoon, vaikka se tarkoittaa ehkä sitä että saat huomenna itse hakea tippakuurin. Äitini on pyhimys. Aikavaras takertuu jalkaan ja itkee että Äidin syliin Äidin syliin Äidin syliin, Unirosvo puklaa parketille ja itsensä päälle, koko mun käsivarsi menee siinä samassa.

Mies säätää ilmanvaihtojärjestelmää ja muistuttaa sulkemaan ikkunat heti kun ulkolämpötila nousee sisälämpötilan tasalle. Putsaan vauvaa ja puhun silmätulehduksesta Mummille, joka lataa tuomiaan kaalilaatikkorasioita jääkaappiin – muistinko kiittää? apua! – ja jatkaa Aikavarkaan lepyttelyä. Aikavarkaan päiväunitutit pakataan vaippojen kaveriksi, sortsit ja paita päälle, lakki on kateissa, se haetaan varastosta, jäi eilen illalla tuplarattaisiin. Unirosvo hieroo naamaansa pukluiseen olkapäähän. Aikavaras rauhoittuu ja lähtee lopulta mielellään: ”Nyt ennään ussilla!” Mies lähtee samaan aikaan töihin odottelemaan oman silmänsä kosahtamista.

Löydän Unirosvolle vielä yhden puhtaan tutin. Sen saatuaan vauva nukahtaa keittiön lattialle jumppa-alustansa päälle. Keitän tutit, laitan tyynyliinat ja käsipyyhkeet vaihtoon. Juon laihaa kahvia ja syön mysliä ja pakastemustikoita ja samalla kirjoitan tämän postauksen. Kohta lähdetään lääkäriin. 

Edit - lääkärikäynnin ja silmätippojen hakureissun jälkeen: Aika paljon draamaa yhdestä virussilmästä; mistä lie Aikavaras tempaissut teatraalisuutensa? Toisaalta univelkaisen pään sisällä vallitsee jatkuva kaaostila, enkä oikein ehdi telkkaristakaan mitään draamoja seuraamaan...