Juhlatunnelmia

"Ny ennää hää-uhhiin! Kakkua! Mummi! Uhhiin! Aikavaras mukaan! Äiti mukaan! Isi mukaan! Uhhiin, ny ennää uhhiin", hoki Aikavaras eilisen aamupäivän. Ja niin me lopulta päiväunen jälkeen vedettiin parempaa päälle ja mentiin tanssimaan Miehen siskon, Aikavarkaan Kummitädin häitä. 

Myönnän, että etukäteen jännitin aika lailla: mitä jos Aikavaras kiukuttelee, mitä jos vaihtovaatteet loppuvat kesken, mitä jos Unirosvo huutaa koko ajan (öö, mitä vauvaa oikein ajattelin? en ainakaan tätä omaani), mitä jos [MIKÄ VAIN KATASTROFI]. (Ja mitä jos haisen ihan kauheasti hieltä koko ajan, niin kuin kotonakin.)

Paita repsotti jo parin biisin jälkeen. Onneksi löytyi ne henkselit, ettei vaippa vilkkunut valssatessa.

Isin sylissä

No yllätys yllätys, hyvin meni. Kirkossa Aikavaras söi tyytyväisenä rusinoita, istui kiltisti ja vain pari kertaa hihkaisi: ”Lamppu! Tuolla!” Ja kerran ”Lisää musiikkia!” Ja tulihan se häämarssi. Unirosvo nukkui vaunuissa ekat pari tuntia koko keikasta (paitsi kirkossa oli sylissä) ja myöhemmin hereillä ollessaan köllötteli tyytyväisenä milloin kenenkin sylissä. Söi pari kertaa juhlien aikana ja puklasi ison päivän kunniaksi vain ja ainoastaan harsolle. Unirosvo ei tarvinnut vaihtovaatteita, Aikavaras olisi tarvinnut mutta ei jaksettu vaihtaa ennen kuin maaliviivalla, taksia tilatessa puoli ysin paikkeilla. 

On piirrelty, syöty ja juotu. Testataan sappisaippuan puhdistustehoa pikapuoliin...

Okei, mä varmasti haiskahdin pikkuvauva-ajalta. DIY-sinnepäin-banaaninutturani alkoi purkautua ruokailun aikana. Ai niin ja hoitolaukun tarrakiinnitys repäisi komeat reiät mun sukkien polviin jo kotipihalla, kun pakattiin pesuetta tamineineen taksiin. Mutta mitä pienistä, oli kaunis päivä ja kaunis morsian ja herkullista ruokaa ja erittäin mehevää suklaakakkua ja kauniita kehäkukkia ja kauniit lapset, ja muidenkin kauniita lapsia, pikkutyttöjä värikkäissä juhlamekoissa tanssimassa ilta-auringossa. 

 

Vähän koristetta korvaamaan märät kainalot

Bling bling

Ja vaikka Aikavaras juoksenteli tavanomaisen vilkkaana, niin että perässä juossut Mies totesi jo alkuillasta ettei ole koskaan ollut häissä niin puhki niin aikaisin, ainoista meidän aiheuttamistamme materiaalisista vahingoista vastasin minä (tietääkseni). Pihalla pidetyn tervetuliaispuheen ja maljannoston aikana Aikavaras keksi laskea mäkeä kalliota pitkin. No menköön puhki uudet housut, päätettiin Miehen kanssa; pääasia että on kivaa. Mutta kun näytti hetken ajan siltä, että matka jatkuisi apostolinkyytiä autotielle ja ties minne, intuitio käski napata vekaran kiinni. Laskin kuohuviinilasini tasaiseen kohtaan kalliolle, pysyy se tuossa pystyssä, nyt karkurin perään... Räks. Nolotti. Mutta pyysin anteeksi, sain uuden, ja kyllähän te tiedätte mitä sirpaleet tuovat. 

Kun kerää korin täyteen käpyjä ja kiviä, kaataa sen päähänsä ja hiihtelee ympäriinsä kori päässään, on huoltajien aika tilata taksi.

Jospa vielä vähän juhlimaan...

...kun ei ne mua tunnista tämän korin kanssa ja puhtaan paidankin Isi vaihtoi päälle.

"Joo tutki vain", taisin luvata Aikavarkaalle omalla vahtivuorollani. Vähän ajan päästä Mies avasi hääkarkkirasiansa.