Juhlien jälkeen

Unirosvon nimen viimeiseksi kirjaimeksi meinasi osua väärä vokaali, mutta onneksi papin kömmähdys bongattiin papereista ajoissa. Kastekynttilässä ei pysynyt liekki takapihan kuumassa tuulenvireessä ja pappi oli aika, hmm, persoonallinen. Jaarittelua riitti, totuutta siinä oli mukana vain nimeksi. Esimerkki: vastoin papin väittämää en taatusti nimittänyt Unirosvoa kastekeskustelussa useaan otteeseen Herran lahjaksi. En edes yhtä kertaa. Toki olen ihanasta vauvasta onnellinen ja kiitollinen, mutta olen jotain ateistin ja agnostikon väliltä ja puheeni Herrasta rajoittuvat lähinnä tällaiseen: ”Kuules nyt pikkuherra, kädet on pestävä kun tullaan kaupasta kotiin. Tänne nyt ne kädet. Ei rimpuilua!”

Kastepöytää koristanut kimppu pääsi illan tullen keittiön pöydälle

Mummit organisoivat kahvilinjaston hienosti, ja paimiolaisesta Café Atsaleasta tilaamamme marjahyydykekakut ja saaristolaisleipäset tekivät kauppansa, samoin jääpalat.Vieraat tuntuivat viihtyvän ja Unirosvo otti päivänsankaruutensa itkuitta, kurkki uteliaasti ympärilleen ja otti sopivasti torkkuja. Kummien 11-kuinen tyttö oli myös aivan ihastuksissaan ympärillä pyörivistä taaperoista (ja Aikavarkaan kirjoista). 

Pahoittelen - yllättäin en ehtinyt napsia kuvia juhlan aikana tai sitä ennen, joten nähtävänä vain rippeitä

Draamasta vastasi onkipeli: Aikavaras ei olisi millään tahtonut antaa 2,5-vuotiaan serkkunsa leikkiä "Äitin omalla ongella" eli sillä sattumalta punaisella ongella, jolla mun kuuluu onkipeliä pelata. Itku ja huuto oli kovaa. Kerran poimin Aikavarkaan 10 metrin päästä kotoa, sieltä etupihan eli parkkipaikan puolelta, kun ulko-ovi oli jäänyt takalukitsematta ja lapsi päätti karata.

Tylsää oli se, että en ehtinyt juurikaan seurustella suurimman osan vieraista kanssa. Vilskettä riitti, jutut jäivät kesken. Illemmalla kysyin Mieheltä, miten juhlat menivät.

 

Lainatuolit ja -puutarhapöydät poimittiin jo pois, jäljelle jäi omaa irtaimistoa nauttimaan ilta-auringosta. Mukaan pääsi myös pitkään varastossa säilötty Timo Toimistotuoli (sen ihan oikea kauppanimi vuosia vuosia sitten).

Hauskaa oli se, että Unirosvon pään kuivannut Aikavaras tahtoi itsekin kasteen. ”Vettä myös Aikavarkaan päähän!” Joten kun juuri seremonian päätteeksi silmä vältti, Aikavaras kahmaisi maljasta vettä kiharoilleen ja alkoi vaatia talouspaperia sen kuivaamiseen.

Illalla imuroitiin, järjesteltiin ja mopattiin uudestaan. Sitä ne juhlat teettävät. 

Juhlien jälkeinen imetystuokio hiljaisessa talossa, kun Aikavaraskin oli ihan puhki ja tuijotti olohuoneessa Muumeja hiljaisena poikana.

Yli jääneen kakun vein tänään päiväkotiin, kun hain Aikavarkaan syyskauden ekan päiväkotiaamupäivänsä päätteeksi. Keksejä jäi myös, ovat ihan lötköjä tässä helteessä, kuten me muutkin.