Kolme neljästä räkiksessä

Blogihiljaisuuden taustalta löytyy flunssa, jonka levitin onnistuneesti ja jokseenkin häpeällisesti jälkikasvuuni. 

Lauantai-iltana Unirosvo äityi limaiseksi, ja eilen vauva pääsi kolmekuukautispäivänsä kunniaksi Mehiläiseen lääkärin tarkistettavaksi huudettuaan yöllä (ehkä saman verran kuin normivauva terveenä mutta enemmän kuin itse suunnilleen kertaakaan eläissään). Ilmeisesti itkuisuudesta vastasi vain yskän aiheuttama kurkkukipu tai jokin muu flunssavaiva, koska mitään hälyyttävää ei löytynyt. Vaunuttelimme ulos takataskussa Burana-supporesepti ja vinkki käyttää suolaliuostippojen sijaan Physiomer Baby Mist -sprayta, joka huuhtelee nenäontelot tehokkaammin kuin pelkät tipat. Aikavarkaalla se ei aikoinaan toiminut, kun vauva sai ekan flunssansa 5 kuukauden ikäisenä, mutta Unirosvolla toimii ainakin tällä kertaa mainiosti (eli vauvan pään saa pidettyä oikeassa asennossa, jotta suihke menee yhdestä sieraimesta sisään ja tulee toisesta ulos mukanaan aimo annos limaa). 

Hetkittäisestä tukkoisuudesta ja ajoittaisista yskänpuuskista huolimatta meillä asuu hyväntuulinen, normaalisti nukkuva ja tavanomaiseen tapaansa ruokaileva kolmikuinen, joka

• on nyt nauranut ääneen joitain kertoja (kylvyssä, vaippaa vaihtaessani, peilikuvaansa katsoessaan ja kainaloiden tarkistamisen yhteydessä)
• jaksaa olla hereillä 1–2 tuntia kerrallaan
• nukkuu keskimäärin kuudet (!) päiväunet: kahdet tunnin tai puolentoista pituiset, loput puolen tunnin pätkiä
• seurustelee kovasti mielellään
• on kaiken kaikkiaan aivan ihana

Aikavaras puolestaan sairastui eilen. Muutaman tavallista väsyneemmän päivän (eli tavallista sikeämmin ja pitempään nukuttujen öiden ja päikkäreiden) jälkeen lapsi joutui antamaan virukselle periksi, ja illalla kaveri oli ihan puhki. Itkuinen ja surkea, lämpö tuntui olevan nousussa, juoksemisen sijaan raahusti hitaasti ja nukahti iltapalapöytään syömättä mitään (eka kerta ikinä. Ei syömättömyys vaan syöttötuolinukahdus). Mikään ei kelvannut, ei edes mikään mitä poika normaalisti kinuaa (rusinat, mehu, mangosose, karjalanpiirakka). 

"Siisoo [=kiitos] ruuasta, siisoo mehusta, Aikavaras on nyt niin väsy", lapsi onnistui mumisemaan eikä jaksanut kiivetä itse alas syöttötuolista, vaikka normaalisti saa huutohepulin jos häntä koitetaan törkeästi auttaa tulemaan turvallisesti lattianpinnalle.

Odotin Aikavarkaalta levotonta, tukkoista ja särkyistä yötä, mutta kaveri yllätti nukkumalla kellon ympäri eli 2–3 tuntia tavallista pitempään. Mikähän kekäle siellä sängyssä koomaa, pohdin huolissani samalla kun laitoin Unirosvoa jo ekoille aamupäiväunilleen ennen tarkempaa tutustumista esikoisen tilanteeseen. No, heräillessä sen nenä oli röhnäinen mutta happi kulki, lämpö tuntui normaalilta ja voimat olivat selvästi palanneet iltaiseen fiilikseen verrattuna. Hölinämoodi kääntyi päälle saman tien: ”Aikavaras heräs! Aikavaras osaa seistä näin tässä sängyssä. Isi ei laske liukumäkeä, Isi menee töihin vaan. Ei kuulu ukkosen ääntäkään. Ohoh, tommosia räkää tuli nenästä ulos. Ei haittaa! Nyt lähtee lentokone, nyt lähtee leppäkerttu. Missä on Aikavarkaan oma mitta?”

Sanovat, että jos lapsi puhuu sekavia, se pitää käyttää lääkärissä (ainakin päähän tulleen iskun jälkeen). Entä kun se on ihan ominaista käytöstä?

Sadepäivä on tähän asti kulunut rauhallisissa merkeissä kotosalla. Vähän tavallista vaisumpi Aikavaras on yhä, koska tänään ei ole tullut yhtään raivaria eikä riehumiskohtausta, ja tyyppi rakenteli leegoilla tunnin. Leppoisat sisäleikit kelpasivat, onneksi. Aamupala ja lounas kelpasivat myös. Toivon mukaan tämä tästä helpottaa kaikilla eikä siirry siihen neljänteen.