Tyhjiä rivejä vai täysiä sivuja?

Mun vauvakirjassani on aika paljon tyhjää. No, äidin kintuissa kohelsi tuolloin nelivuotiaat kaksoset ja minä olin kuulemani mukaan vaativa vauva. Miehen vauvakirja taas on melko huolellisesti täytetty, esikoinen kun oli kyseessä. Silti siihenkin on raapusteltu eioota, ja osa yksityiskohdista tuntuu vähän, no, suoraan sanoen turhilta. Mitäköhän niiden tilalle olisi mahtunut kertomaan kohtuullisen ainutkertaisesta ajanjaksosta?

Aikavarkaan vauvakirjassa vasta tyhjiä kohtia onkin. Nalle Puh -teemainen kirja on oikein perusteellinen – ja vähän liiankin. Kun mulla jossain vaiheessa on ollut aikaa ja inspiraatiota täytellä vauvakirjaa, ei mulla suoraan sanoen ole ollut hajuakaan, milloin Aikavaras on ekan kerran pitänyt lusikkaa itse kädessään, tunnistanut nimensä (ja mistä senkin tietää? Jos se kääntää päänsä, voihan se reagoida vain ääneenkin) tai nähnyt Loch Nessin hirviön, tai jotain. Olisi pitänyt opiskella kysymykset valmiiksi, jotta olisi osannut tarkkailla vauvaa ja elämänmenoa juuri sillä silmällä.

Ja: Vauvan ensimmäinen lomamatka isovanhempien kanssa? (Ei tapahtunut koskaan, ja tästä pitäisi kertoa aukeaman verran kuvien kera...)

Entä: Liimaa tähän kuva vauvasta junassa. (Ei ole edelleenkään ollut junassa, paitsi Zoolandian leikkijunassa ja Muumimaailmasta palatessa Muumikuljetusjunassa.)

Ja: Ensimmäinen kerta, kun vauva söi kokonaisen aterian? (Mitä ihmettä tarkoitetaan "kokonaisella aterialla"?)

Unirosvolle ei ole edes tullut hankittua vauvakirjaa. 

Ennen kuin nyt. Prismasta (no mistä muualtakaan…) kannoin muutaman ruokakassillisen ja parin vaippapaketin kaverina kotiin kaksi tyhjäsivuista kirjaa. Koska: minä itse tiedän nyt yhden vauvavuoden ja yhden vauvakirjan täyttämisen viisastuttamana, mitkä asiat tuntuvat relevanteilta ja mitkä on mahdollista kirjata muistiin. Nyt on myös lupa improvisoida, ja raporttia värittämään voi ihan luvalla liimata juuri ne kivat kuvat juuri niistä tilanteista. Kun kirjan loppuun oletettavasti jää melko lailla tyhjiä sivuja, voi niihin myöhemmin taltioida anekdootteja ja referaatteja ja kuvia taaperovuosilta. 

Sitä paitsi kassalla tulostui molempia kirjoja varten oma takuukuitti. Vieläpä ilman takuun voimassaoloaikaa. Kassatyttö kummasteli asiaa oikein olan takaa, mutta onhan se nyt kätevää! Jos jolla kulla asianosaisista tulee myöhemmin nokan koputtamista, laitan kuitin käteen: vaihda tai palauta, miten vain.