"Emmä"

Kahden viikon päästä Aikavaras täyttää kaksi. Siitä on merkkinä paitsi venähtänyt ruoto ja isopoikamainen olemus, myös äkillisesti käynnistynyt ei-kausi.

Tätä alusti se, että huomasin Aikavarkaan puheen muuttuneen jo osittain minä-muotoiseksi. Yhä useammin taapero sanoi mä syön eikä enää Aikavaras syö. Tai välimuotona mä syö.

Nyt mä-puhe on yhdistynyt ei-kauteen. ”Emmä”, kaikuu meillä usein.

Ilmaukseen voi liittyä jatkomäärite…

Emmä haluu mysliä/leipää/paitaa/pissata pottaan/pönttöön.
Emmä mene suihkuun/nukkuun/ulos/peseen käsiä.

…ja sen voi sanoa eri äänenpainoilla: laiskasti honottaen (esimakua murrosiästä), päättäväisen toteavasti, pohdiskelevasti – tai kurkku suorana huutaen.

”Vai et haluu rakentaa leegoilla”, vastasin tässä yhtenä päivänä, ”haluisitko sitten tehdä kirjainpalapeliä?”

”Joo mä.”

P.S. Arvatkaa, mitä se sanoo, kun on aika tiputella silmiin tippoja silmätulehdusta hoitamaan ja truutata kurkkuun Amorionia korvatulehdusta parantamaan? (Jep, niihin vasta maanantaina puhjennut flunssa johti tällä kertaa.)

Ranta-Kertun leikkipaikan kaidetta käpälöimässä joskus muutama viikko sitten kuumalla ilmalla. Silloin pipin kanssa pärjättiin muumilaastarilla.