Omistajuutta ja köh-köh-köhäinen äiti

”Aikavarkaan oma toi!” Lelut, kirjat, vaatteet ja vanhemmat ymmärrän. Mutta että hiekkalaatikon hiekka. Vesilätäkön vesi. Ja muiden lelut. (Ei sentään muiden vanhemmat.)

Nytpä käy elämä kiinnostavaksi, kun Unirosvollakin alkaa olla enemmän tavaraa näkösällä. (Sanoihan Nuuskamuikkunenkin, että niin, sellaista – eli hankalaa – on, kun tahtoo omistaa.) 

Aikavaras bongasi tiskipöydältä pesujonosta Unirosvon ristiäislahjaksi saaman muumipeikkomukin, mikä johti seuraavaan vuoropuheluun:

”Uusi muumimuki! Aikavarkaan oma toi!”

”Eipäs muuten olekaan. Vauva sai sen lahjaksi.”

”Vauva sai lahjaksi Aikavarkaan oman mukin!”

”Ei kun ihan vauvan oman mukin.”

”Aikavarkaan oma toi vauvan oma muki!” 

...ei mennyt ihan oikein vieläkään.

Yksi, kaksi, kolme, neljä (?)… Lasken tässä kuukausia siihen, kun Unirosvo alkaa ryömiä tai kontata kohti Aikavarkaan omia noita. 

***

Jos genetiivi onkin Aikavarkaalla kovin hyvin hallussa, ihan kaikki sijamuodot eivät vielä taivu:

"Äiti! Vauva on tossu!"

"Aikavarkaan oma toi Unirosvon oma lelukaari!" Ja tavallaan tietty onkin: sain sen ystävältä lahjoituksena Aikavarasta silmällä pitäen viikkoa ennen esikoisen laskettua aikaa.

Unirosvo on muuten alkanut kuolata. Kuolaliinat käyttöön, ettei napaan asti kastuneita vaatteita tarvi vaihtaa joka tunti. Vauvalla on vain yksi, lahjana saatu kuolaliina, koska olin ajatellut Aikavarkaan kuolaliinojen periytyvän samaan tapaan kuin 68-senttisten bodienkin. (Etenkin kun pitkän linjan kuolaajamme ei ole käyttänyt kuolaliinoja enää kesän aikana.) (Niin, siis ne bodyt tosiaan ovat periytyneet - ja käytössä jo.) Kuinka väärässä siinäkin olin!

”Äiti eiiiii! Aikavarkaan oma toi tähtikuolaliina! Ei vauva saa!”

”Öööö… Kuule, Aikavarkaan tähtikuolaliina on nyt pyykissä. Tämä on samanlainen vain!” Huh, läpi meni valkoinen valhe ja sopu säilyi sillä kertaa. Apteekkireissun yhteydessä poikkesin silti Lindexillä hankkimassa Unirosvolle muutaman Unirosvon oman kuolaliinan, ettei pojille tule riitaa heti huomenna noista härpäkkeistä.

***

Ja yskä. Taas. Toistaiseksi vain mulla, mikä on onnellinen juttu, mutta kurja juttu on se, että voinnin kurjistuminen ajoittui tietysti Miehen kolmipäiväisen työmatkan kanssa päällekkäin. Eilen ei lapioitu vettä iltapäiväsateessa vaan kiukuteltiin sisätiloissa koko piiiiitkä iltapäivä ja ilta. Ylähyllylle takavarikoitui Aikavarkaan oma juna, Aikavarkaan oma sininen dinosaurus, Aikavarkaan oma oranssi puhelin, Aikavarkaan oma kaukosäädin, Aikavarkaan oma onkipeli. (Jäähy tai nurkka meillä ei ole käytössä, kun esimerkiksi Unirosvoa pukiessa tai syöttäessä ei onnistu raahata käkättävää riehujaa kahdeksaatoista kertaa peräkkäin takaisin jäähypenkille tai nurkkaan, josta se taas singahtaa pois rikkomaan, hakkaamaan, heittämään ja juoksemaan päin kun sille päälle sattuu. Jäähylle Aikavaras joutuu välillä syliin, siis aloillaan pideltäväksi.) Nukkumaanmenorutiinit sujuivat onneksi ja yllätykseksi tavallista rauhaisammin, ja yöllä valvoi vain yksi lapsi. Kohtuullisen riutunein fiiliksin kohtasin silti uuden päivän aamuseitsemältä. 

Sellaista tänään, seuraavaksi jotain muuta.