Yhtäkkiä onkin näin

Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen sitä tuskailee: kun ei ton kanssa saa mitään tehtyä! Koko ajan pitää kieltää, komentaa, estää, ja sotkua tulee enemmän kuin oma sielu sietää.

Sitten tulee hetki, jolloin huomaa muutoksen tapahtuneen. Jossain välissä, joko asteittain tai ihan yhtäkkiä.

Kieltämään, komentamaan ja estämään joutuu yhä. Sotkuakin tulee. Mutta yhtäkkiä kotihommia saakin tehdyksi myös sen kanssa.

Se ei enää kurottele pöydiltä ja tasoilta kaikkea alas ja paiskaa lattiaan tai työnnä kurkkuunsa, vaan ennemminkin se nimeää esineitä ja raportoi niiden käyttötarkoitusta: ”Tosi iso kannu. Sininen kannu. Isi kaataa kannusta vettä kahvinkeittimeen.”

Se ei enää ulise jaloissa ruokailun jälkeen, välttämättä. Se saattaa lukea sohvalla kirjaa. Tai sille voi sanoa: ”Piirrä siinä sillä aikaa kun Äiti siivoaa keittiön.” Se sanoo: ”Äiti piirtää kanssa. Äiti saa liilan kynän.” Sille voi sanoa: ”Ihan kohta.” Ja se odottaa. 

Piirrelty on. Ihan kiva päästä itsekin välillä töhertelemään lyhytjänteisesti.

Kun se herää päiväunilta, sen voi antaa katsoa Muumeja sen aikaa, että saa iltapäiväruoan valmiiksi. Se katsoo ja keskittyy ja kertoo, mitä siellä tapahtuu..

Sen voi ottaa ojentamaan puhtaita lautasia tiskikonetta tyhjentäessä. ”Äiti ole hyvä! Tosi iso lautanen, Äidin oma puurolautanen, painava lautanen, Aikavarkaan oma leipälautanen”, se erittelee lautasia. 

Välillä se kylläkin hihkaisee: ”Tuhmuussia!”

Toisinaan pitää pidätellä naurua, kun yksi tuhmuussista on, se että esittää napsivansa jotain keittiön maton alta ja hokee ”Syö Äitin ruokaa!”.

Hampaita kiristelen silti usein, suurin osa tuhmuussista kun on vähän enemmän hardcorea. Kiellän, komennan, estän. Ruokapöydässä sanoin tässä eräänä päivänä ihan asiallisen napakasti: ”Ei, noin ei tehdä.” Se vastasi iloisesti ja päätään alleviivaavasti puistellen: ”Äiti huutaa, Äiti sanoo älä tee nuin!” Oli pakko vähän hymyillä. 

Loppuun vielä kuvia viimeperjantaisesta (satunnaisesta) ulkoilu- ja puisto-onnistumisesta. Vaikka Unirosvo oli hereillä valtaosan ulkoiluajasta, Aikavaras ei karannut tai edes yrittänyt. Kukaan ei menettänyt hermojaan tai yhtään raajaa. 

Katsoo mallia kiipeämiseen.