4,5 tuntia vauvattomana tyttöjenillassa

Miehen painostuksesta pystyin siihen: läksin viikko sitten perjantai-iltana entisten työkavereideni seuraksi sushintekoon…ilman vauvaa! 

Ihan itse tehtiin ja kyllä maistui hyvältä.

Ellei heinäkuista jälkitarkastusta – vajaan tunnin keikkaa – lasketa, tämä olikin eka kerta, kun Mies oli keskenään poikien kanssa. Jännitin kaikkien puolesta, miten pahaksi Aikavarkaan omistushalu ja mustasukkaisuus yltyisi, normaalisti kun taapero vetää kokonaisen herneenpalon nenäänsä jos näkee Unirosvon Miehen sylissä. Ja kun on iltatoimet ja iltasyöttö ja nukuttaminen ja kaikki.

Vastapainona ahdistavalle kaikki-itkevät-ja-traumatisoituvat -skenaariolle haudoin mielessäni mahdollisuutta, että ilta sujuu kuin unelma ja Mies ei enää koskaan suostu käsittämään, miten niin multa muka joskus loppuu kädet, energia ja auktoriteetti kesken yhden aikuisen iltoina.

Oli myös se mahdollisuus, että saisin kahdeksan maissa soiton: Unirosvo ei suostu syömään tuttipullosta, toisitko kiitos maitosi kotiin. Vasta edellisenä päivänä olin kokeillut sekä tuttipulloa että korviketta, pienissä määrin; ihan viimeiseen asti nimittäin olin varma, että joko en ihan fyysisesti jaksaisi lähteä ovesta ulos tai jos menisinkin, ottaisin takuulla Unirosvon mukaan.

No, onneksi on kultaisia keskiteitä.

Aikavaras oli jättänyt pahimmat riehumiset ja kaikki mustasukkaisuudet sikseen. Unirosvo oli syönyt pullosta riittävästi. Nukahtamista oli edelsi poikkeuksellinen itkeskely, ilmeisesti Unirosvo kaipasi tutuinta nukuttajaa ja ehkä vähän nänniä. Ja kun Mies oli kiinni huutavassa vauvassa, Aikavaras kulki tylsistyneenä ja epäilyttävästi haisten ympäri kämppää nakkelemassa nappulataulun nappuloita yksi kerrallaan ympäriinsä. 

Mutta paaaaaljon pahempaakin olisi voinut käydä. Success!

Tulin kymmeneltä kotiin, oli hiljaista.

Kivan illan bonuksena oli nähdä se ex-työkaveri, joka omien sanojensa mukaan eli "mun elämääni" nelisen vuotta sitten: kaksi poikaa alle kahden vuoden ikäerolla, yövalvomisia, korvatulehduksia, miehen työmatkoja; suklaa maistui ja hauis vahvistui kahta pientä mutta painavaa apinaa roikottaessa. 

Se ex-työkaveri oli elossa vielä! Joo, joskus tuntuu ettei selviytyminen ole fyysisesti mahdollista. Esimerkiksi niiden öiden jälkeen, kun Unirosvo on valvottanut klo 01-03.30 ja Aikavaras klo 03.40 eteenpäin ihan aamunsarastukseen asti. Etenkin jos erehtyy lukemaan, mitä tuhoja kroonisesti riittämättömät yöunet aiheuttavat. Mutta oli se nainen elossa, ja kukoistikin jopa. 

Sitä odotellessa.