Kiitos
viime postauksen kannustavista kommenteista. En lopeta tai taukoile.
Univajepäänsäryssä suunnittelin vähemmän fiksusti luopuvani ainoasta
säännöllisestä harrastuksestani, mutta ennemmin tai myöhemmin tulee parempiakin
päiviä, se on nähty. Tulee aamuja, joina hämmästelee outoa olotilaa ja tajuaa:
ekaa kertaa moneen viikkoon ei pää lähtökohtaisesti särjekään.
Niin
että täällä ollaan ja pysytään.
Syksy
taas
on taittumassa talveksi. Mittari nollassa, tuulen hyytävyys miinus
kasissa,
heittipä tuuli eilen vähän jotain valkoista hiutalettakin taivaalta.
Kaivoin
omat toppavaatteet naftaliinista ja hankin Aikavarkaalle talvikengät:
Kuomat ja
Vikingin gore-texit. Kuomista piti valita koko 27 (!), jotta suositeltu
kahden
sentin kasvu- ja käyntivaravaatimus täyttyi. Oma haasteensa on myös
metsästää riittävän tilavalestiset kengät taaperolle, jonka jalka on
piirrettynä kaksi kertaa niin leveä kuin suurin osa pituudeltaan
sopivien kenkien irtopohjallisista.
 |
| Välikausihaalarista toppapukuun |
Päiväkodin
valokuvaus peruuntui kuvaajan sairastuttua. Uusi yritys on perjantaiaamuna.
Aikavarkaan nenänvarressa on vielä kunnon rupi mustelmineen maanantaisesta
lapiokahakasta, joten ennustan potretista mugshottia, etenkin kun lapsi kärsii kameravihasta. Vielä kun viima
puree talviatooppiset posketkin rohtumille... (Äh, kuulostan hirmuisen
pinnalliselta, mutta jotenkin säälittää, että ekassa ammattimaisessa
valokuvauksessa oma söpöliini ikuistetaan rohtuneena mustelmanaamana. Onneksi
on perhearkistot täynnä niitä kesäisen päivettyneitä siloposki-vahinkohymykuvia.)
 |
| Pakko itsekin luopua farkuista, mikäli haluaa välttyä kylmäkuoliolta |
Eilen
illalla en löytänyt Unirosvoa pinnasängystään. Äninä kuului kyllä, ei siis
kauheaa hätää… mutta käsi ei tavoittanut lämmintä selkää sängyn keskeltä.
Sitten silmä tottui pimeään ja näki, että toukka oli peruuttanut pinnasängyn
jalkopäähän poikittain. Äkillinen muisto: joo, Aikavaras unimobilisoitui
viisikuisena, alkoi keplotella itsensä ulos unipussin ja peiton virkaa toimittavasta makuupussista (ja välillä pöksyistään).
Silloinkin näköjään nukuttiin kehnosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti