Myönnän:
olen viime viikkoina miettinyt pisteen laittamista. Tai kolmen… Tykkään tästä blogista, mutta tuntuu, etten
osaa enää kirjoittaa muusta kuin väsymyksestä. Että pyytelen anteeksi sumeita
lauseita ja puuttuvia aiheita: koska väsymys. Ja siitä en tykkää.
Mutta
näinhän se on. Pää on tyhjä (tai täynnä
pitäisi-hankkia-Aikavarkaalle-talvikengät -tyyppisiä ajatuksia) ja aikaa
niukasti (Unirosvo nukkuu 35 minuutin päiväunia ja Aikavarkaan iltakukkumiset
venähtävät helposti kymmeneen asti, jolloin kroppa jo halajaa vaakatasoon
odottamaan tunnin päässä häämöttävää ekaa yöimetystä).
 |
| Tänään satoi, viime viikolla vielä paistoikin. |
Sitä
paitsi enkö juuri toissa viikolla kertonut, että
- Mies on työmatkalla
- minä en nuku
- Aikavarkaalla on silmä- ja korva-arvaatte-kai-mikä?
Sama
stoori tälläkin viikolla. (Tautologiaa! Jaksaako yhtään kukaan enää lukea?) Tosin neljännen tällaisen tautipläjäyksen koittaessa
tunnistimme ensioireet jo niin varmasti, että lääkkeet saatiin viikonloppuna
hyvissä ajoin ennen Aikavarkaan yleiskunnon kärsimistä. Korvapotilas on nyt flunssaton, energinen ja normaalivointinen,
eikä silmätipoillakaan tarvinnut tällä kertaa kiusata kuin ekan päivän verran. Passitus putkitettavaksi tuli myös; toivotaan tuubien katkaisevan antibioottijatkumon.
Niin että pitäisikö vetäytyä tauolle ennen kuin karkotan kaikki lukijat, vai jatkaa tähän harvempaan tahtiin arjen sallimissa rajoissa?
Niin että pitäisikö vetäytyä tauolle ennen kuin karkotan kaikki lukijat, vai jatkaa tähän harvempaan tahtiin arjen sallimissa rajoissa?
Huomenna
olisi päiväkodissa valokuvaus. Joten totta kai nyt, kun Aikavarkaan silmät
eivät verestä eikä nenästä valu puikkoja, sankari onnistui sekä juoksemaan mummilan ovea päin
että saamaan leikkikaverin lapiosta nenänvarteen. Ja sen kyllä näkee.
En
tosin menisi takuuseen onnistuneista kuvista ruhjeettomalla naamallakaan.
Nimittäin syyskuussa Isosisko hihkaisi, että katsopa Aikavaras tännepäin niin
tulee hyvä kuva! Aikavaras vastasi: ”Ei tuu. Tulee tämmönen.” Sitten se
pinnisti silmät kiinni ja irvisti.
 |
| Edellisen kuvan lehdistä tuli mieleen tämä - todiste Aikavarkaan empaattisuudesta. Yhtenä päivänä Aikavaras kiikutti tämän mainoksen mulle silmät kyynelissä ja alahuuli väpättäen. "Äiti kato. Tossa on Isi." Sitten itku yltyi ulvonnaksi. "Isillä menee lehti suuhun!" Lohduttelin. Lopulta Aikavaras totesi toiveikkaasti: "Ei se haiittaa? Lehti tuntuu varmaan hyvältä?" |
Täällä yksi lukija, joka toivoo jatkoa. Meillä aikavarkaan ikäinen lapsi ja toukokuussa tulossa toinen. Tämän blogin avulla pystyy hyvin varautumaan pahimpaan ;) Joten ehdottomasti jatkat, vaikka sittrn vähän harvemmin.
VastaaPoistaKiitos! Ja hurjasti onnea tulevasta vauvasta. Teille tulee vähän järkevämpi ikäero :-)
PoistaSamaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Jatka vaan, vaikka sitten harvemmin! Olen lukenut blogiasi jo pitkään, en koskaan aiemmin kommentoinut. Meillä on myös Aikavarasta pari kuukautta vanhempi tyttö ja helmikuussa tulossa toinen lapsi. Juttujasi on kiva lukea. Usein ihmettelen, miten pienten lasten vanhemmat ehtivät ja jaksavat blogejaan päivitellä, mutta lukijoille se on joka tapauksessa palkitsevaa.
VastaaPoistaKiva kun kommentoit nyt! Onnea pikkukakkosesta ja voimia loppuraskauteen.
PoistaMäkään en ymmärrä, miten ehtisi blogata päivittäin, käsitellä kuvia ja postata pitkiä ja punaisen langan säilyttäviä tekstejä päivänpolttavista aiheista. Mutta onneksi mun lukijat on tottuneet amatööritason kännykkäkameraräpsäisyihin, epäyhteiskunnallisiin ja haahuileviin teksteihin ja epäsäännölliseen postaustahtiin...
Yhdyn edellisiin! Tämänkin ruudun takana odotetaan aina innolla hersyvän hauskoihin sanamuotoihin muotoiltuja kuulumisia kera pian 1,5-vuotiaan naskalin, vaikka kommentointi on jäänyt tähän asti olemattomaksi. Erityisesti toista kielen ammattilaista lämmittää blogin kuin itsestään soljuva oikeakielisyys - propsit tästä ja ylipäätään ilmeisen selväjärkisenä jaksamisesta kaiken väsymyksen keskellä! Arvostan.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaSitä selväjärkisyyttä vain mietin. Noinkohan olen selvinnyt? Mistä sen huomaisi?
Toivottavasti jaksat jatkaa blogin parissa, vaikka nyt onkin niin raskasta! Sun blogi on tosi hyvä ja antaa vertaistukea varmasti monelle! Älä ota stressiä postaustiheydestä vaan kirjoittele, kun jaksat ja ehdit :)
VastaaPoistaKiitos :-) Enköhän mä täällä linjoilla pysy. Viime yönä sain nukkua vähän tavallista pitemmät unipätkät - jopa pari tuntia putkeen pariin otteeseen, vau! Aamulla mietin, mikä tää outo tunne on. No se, kun ekaa kertaa moneen viikkoon ei särkenyt pää. Aika paljon vaikuttaa yleisfiilikseen.
VastaaPoistaTäällä kuulolla ollaan kanssa, vaikka vähän harvemminkin ehtisit kirjoittaa <3 Tsemppiä ja toivotaan että Aikavarkaan korvatulehduksista tulisi erävoitto!
VastaaPoistaKiitos! <3
Poistaälä lopeta! :)
VastaaPoistat. Elisa, pikkumies 2v2kk ja pikkuneiti 4,5kk
Okei okei, en sitten :-)
PoistaOnko vauvan itkuisuus jo rauhoittunut? Entä onko tuplavaunuttelu helpottanut? Muistan kun kerroit, ettei kuopus oikein nauttinut ekoista ulkoiluista. (Vai oonko nähnyt unta?) Mutta hups, kuukaudet on juosseet ja ainakin täällä moni asia toisin.
voisinpa sanoa että joo! mutta ei, ei. täällä huudetaan aika paljon edelleen öisin, ja unet on haipakkaa sekä yöllä että päivällä. kaksi tuntia yössä jos saa kerran nukkua putkeen niin hyvä, kolme on sellainen harvinaisuus että huh. ja sen mukainen on tämän äidin vireystasokin! luojan kiitos suklaalle. eipä siitä sen enempää.
Poistahaasteita on muillekin jakaa mutta moni asia toki helpottunutkin. vaunuissakin viihdytään jo vaihtelevasti, jos uniaika on sopivan lähellä. hereillä ei tuu mitään. :)
on kiva aina lukea miten muiden samassa tilanteessa olevien arki sujuu! ja noista uhmaikäisen raivareista kaipaan aina lukea. ihan siksi että koen ettei olla tässä jamassa yksin, heh.
-E
Mäkin olen huomannut, että aina kun (kahdesti kuussa) saa nukkua 3 h putkeen, akuutti suklaantarve vähenee radikaalisti.
PoistaAh uhmaraivarit. Nostan kyllä hattua päivittäin kaikille molemmat lapset kokonaan kotona hoitaville. Aikavarkaan hoitoaamupäivien ansiosta olen vielä jotenkin kasassa.
Mä oon niiii laiska kommentoija, mut ny oli pakko :-) meil tulee se 1,5vikäeroa ku helmikuussa syntyy, ja luen sun blogia joka ikinen päivä. Aina ilostun ku tullu tekstiä. Must harvempi kirjoitusväli o ymmärrettävää, mut yhyy älä lopeta.mä aina luen tätä blogia ja mietin, että vaiks huonoiki päiviä heikkoja hetkiä, niin silti sä selviät, ja mäkin toivottavasti selviän, kun ei oo oikee vaihtoehtoi :-D sä tuot mul toivoa, ja sit mä jo odottelen ku unirohmu tost kasvaa , niin sit alkaa nukkumiset yms sujumaan, ja sit kumul synkkää ja pimeää niin luen sun blogia helmikuun jälkee ku sul pahin jo ohi, ja mietin et joskus vielä mullaki helpottaa!
VastaaPoistaSori sotkunen kommentti, kirjoitn tabletilla. :-P
T.piispanristiläinen kotiäiti
Jopas on, minäkö annan toivoa! Kiitos <3 Olette kyllä ihania. Pärjäät varmasti loistavasti! Tsemppiä loppuraskauteen :-)
PoistaP.S. Vielähän on postaamatta se sun toivomasi "Miten selvitä vauvan ja taaperon kanssa"...öh, sitä joudut odottelemaan...:-D
Täälläkin edelleen seuraillaan blogia innokkaasti ja kasvatellaan mahaa toista kertaa. Kiva lukea teidän arkijutuista ja sen hetken fiiliksistä! :)
VastaaPoistaOi, onnea <3 Pian sun nimimerkki on siis taas paikkansapitävä!
PoistaHei höpö höpö nyt mitään lopeteta. Me kotiäidit hikisissä kotoiluloukoissamme tarvitaan päivään juuri tätä mitä tarjoilet! Päätä tahti rauhassa, älä ota paineita pitkistä väleistä. Sitä paitsi, kuka jaksaa lukea aina pitkiä tekstejä (siis ehtii lukea)? Vaihtoehtona on tietysti aloittaa myöhemmin sellainen blogi mitä toivot julkaisevasi, muttei nyt ole sille aikaa ja jaksamista?
VastaaPoistaT. Lukijasi
Hyvä on, jatketaan sitten, huoh miten sitkeitä ja kamalan empaattisia olette! :-)
PoistaHihihi
VastaaPoistaT.piispa