Unirosvo 5 kk ja päiväkodin nallepäivä

Unirosvo täytti lauantaina viisi kuukautta. Voi apua. Ihanaa, ja kamalaa. 

Huitoo huitoo, kiskoo kiskoo, räpeltää räpeltää

Viisikuinen Unirosvo

• itkee vähän mutta on aika kovaääninen: pitkät vokaalijokeltelut ovat vaihtuneet lyhyttempoiseen ärinään, murinaan ja mölinään (vauva kuulostaa hetkittäin Volbeatin solistilta, mikä ei ole suoranainen kohteliaisuus)
• innostuu kaikesta: tosi tosi hieno sohva, seinä, lelu, paita, kahva!
• nauraa ääneen bodyn riisumista, tykkää vaipan pois ottamisesta, hihittää kypärämyssyn pukemista ja kikattaa piponnarujen solmimista
• kurottelee, kiskoo, tempoilee, räpeltää ja vie kaiken suuhun
• puklaa paljon aiempaa vähemmän, mutta kuolaa ihan riittävästi
• ei käänny vielä vatsalleen, yritystä kyllä on
• peruuttelee ja pyörii akselinsa ympäri
• syö 12–15 (!) kertaa vuorokaudessa
• on parin viikon ajan maistellut soseita varovaiseen tahtiin: bataatti (Aikavarkaan sanoin papatti) maistuu, peruna veti vatsan vähän jumiin, eilen otettiin kolmantena makuna luumu, joka sekin oli tosi maukasta
• nukkuu yönsä n. klo 20–7.30. Siinä välissä tosin on kolmisen yösyöttöä ja lisäksi muuta heräilyä pahimmillaan puolen tunnin välein. (Mikä meitä herättää? Ilmavaivat, röyhy joka edellisen syötön jälkeen jäi nukahduksen takia tulematta, kuka tietäisi mikä muu. Joka heräämisellä Unirosvo ei ole nälkäinen, vaan saattaa imaista riuhtoen vähän maitoa ja puklata sen saman tien pois. Joskus riittää tutti ja tassuttelu, joskus pitää päästä syliin. Olen kokeillut myös sitä, etten reagoi äninään heti vaan katson, osaisiko vauva itse rauhoittua takaisin uneen. Ei osaa. Silloin käniseminen yltyy pikkuhiljaa ihan itkuksi. Kiitos ei.)  
• nukkuu aamupäiväunet vaunuissa 35 min, iltapäiväunet sisällä 35–90 min (nykyisin yleensä alle tunnin, ja siinäkin välissä pitää käydä taputtelemassa ja tuikkaamassa tuttia...yleensä 35 minuutin nukkumisen jälkeen), toiset iltapäiväunet vaunuissa 35 min. Tokia iltapäiväunia saa mahdollisesti pidennettyä vähän: jos lähdetään vaikka kävelemään oman taloyhtiön leikkipaikalta puistoon päin, Unirosvo saattaa nukahtaa uudestaan. Noin kerran viikossa kummatkin vaunu-unet ovat pitempiä – kuka arvaa, miten pitkiä? No totta kai 2 x 35 min. Eiköhän tämä unisyklihomma ja tietynasteinen kykenemättömyys siirtyä unisyklistä seuraavaan ole tätä myöten selvä.  

5-kuukautisneuvolassa Unirosvon painoksi punnittiin 7660 grammaa, pituudeksi saatiin 67 senttiä (samassa iässä Aikavaras painoi 20 grammaa vähemmän ja oli lähes millilleen saman pituinen! Hyvin on tämä kuopus syönyt itsensä tasoihin). Pituuskäyrässä tapahtui notkahdus, paino taas kiri plussan puolelle. (En kyllä luota lainkaan noihin pituusmittauksiin; vauva kiemurtelee ja pienikin niskan kenotus tai hartioiden jännittäminen muuttaa mittaustulosta helposti sentinkin, jolloin käyrät menevät miten sattuu.) Terkkari kehotti kokeilemaan sosemäärien lisäämistä ja aloittamaan puuron tai vellin, josko vatsan toiminta vakiintuisi ja yöunipätkätkin pitenisivät. Minä en kyllä rohkene luottaa siihen.

Tässäpä lausunto: ”Mainio, hyväntuulinen vauva! Tulee hyvin kontaktiin, motoriikka kehittyy nyt voimakkaasti, jäntevä. Lattiaharjoittelua päivittäin. Kasvu ok. Soseiden lisäys, puuron aloitus.”

***

Kansainvälisen nallepäivän kunniaksi Aikavarkaan päiväkodissakin vietettiin nallepäivää. Eilen valittiin kaapista, mikä nalle pääsisi Päivänsäteitä moikkaamaan. Aikavaras valitsi valkoisen nallen, jonka aikoinaan sai lahjaksi Miehen työkavereilta. 

Esitin, että nallella olisi hyvä olla nimikin. Aikavaras mietti. Mielestäni pojan ehdotus valkoisen nallen nimeksi oli aika postmoderni, innovatiivinen ja kaiken kaikkiaan hyvä: 

Keltainen.

Tässä nalle Keltainen katsoo sitä muumijaksoa, jossa Muumimamma loukkaantuu kun Muumipappa junttina ilmoittaa saaneensa maailmanmatkoillaan parempia pannukakkuja, ja lähtee nuoren, viriilin ja hienotunteisemmin naisille puhuvan Nuuskamuikkusen kanssa etsimään jotain erikoiskirsikoita todistaakseen tekevänsä maailman parhaat ruoat. (Petyin vähän, kun tylsää elämää elävä ja aliarvostettu mamma ei jäänytkään muikkusen matkaan, etenkin kun juuri pari jaksoa aiemmin pappa oli mennyt ihastumaan vedenneitoon.)