Korvissa titaania ja hyvästit kitarisoille

No niin. Helpottavaa, että putkitus on nyt hoidettu. Samalla Aikavarkaalta poistettiin ylikasvanut kitarisa, joka peitti 70 % nenänielusta (kuulemma poiston tarpeellisuuden rajana pidetään 40 % peittävyyttä).

Mies kertoi, että pikku potilas oli tosi reipas ja että ainut kurja kohta oli heräilyn alkuvaihe, jolloin Aikavaras vaikersi ja heittelehti tuskaisena kunnes sai kipulääkettä. Kotiin Aikavaras pääsi kotiin jo parin tunnin heräämöseurannan jälkeen. Kotiin tullessaan Aikavaras oli vähän kalvakka ja väsähtäneen oloinen, mutta paljon parempivointinen kuin etukäteen luulin. Oksentelultakin vältyttiin, vaikka se kuulemma on kitarisan poiston ja nukutuksen jälkeen melko yleistä.

Loppupäivä piti viettää sisällä ja viileitä, pehmeitä ruokia syöden. Aikavarkaan ruokahalu oli jo kohdillaan, ja tuntui etteivät jogurtti, mangosose ja kylmä sosekeitto oikein pitäneet nälkää.

Tänään toipilaan piti olla vielä kotihoidossa, mutta muuten sai jo olla ja syödä normaalisti. No okei, suositeltavaa olisi ollut ottaa vähän tavallista rauhallisemmin vielä tänään, mutta aikamoiseksi juoksenteluksi ja hyppimiseksi pojan touhu meni jo eilen illalla. 

Lääkärisetä antoi palkinnoksi paloauton

Tulehduskipulääkettä annetaan jälkihoitona aamuin illoin kolmen ja korvatippoja aamuin illoin neljän päivän ajan operaatiosta. Eilen päiväunilta herätessä ja viime yönä Aikavarasta piti lisäksi lääkitä supolla, kun kurkku oli kipeä. Ensi viikolla tarkastuskäynti korvalääkärillä, sitten vain peukut pystyyn, että korva- ja silmätulehduskierre olisi historiaa.

Rauhallisempaa puuhaa pikkuveljen bataattisoseaterian aikana

***

Lopuksi lapsen suusta -osio, joka selittää miksi mulla onkin jo jonkun aikaa ollut sellainen olo, että fysioterapiasta ei olisi haittaa:

Puin Aikavarkaalle paitaa. Aikavaras: ”Mikäs äidillä on tuolla kainalossa? Sehän on olkapää!”