Aikavaras
hyppäsi ryömimisvaiheen yli: puski itseään nelikuisesta asti ylös- eikä eteenpäin,
keikkui konttausasennossa ja lähti siitä liikkeelle melko tasan seitsenkuisena.
Nyt tuntuukin ihan hassulta, että täällä ryömii joku mato matalana pitkin lattioita (pitää asentaa sen vatsapuolelle kostea rätti, jotta tulee lattiat mopattua samalla).
Erityisesti
Aikavarkaan lelut kiinnostavat Unirosvoa liikuttavan paljon. Kirjaimellisesti
liikuttavan paljon. Kun ryöminkäinen bongaa Nalle Puh -palapeliboksin (taaperon uusin innostus: koota isommille lapsille tarkoitettuja, serkuilta perittyjä palapelejä vanhempien kanssa) olohuoneen
maton toiselta puolelta, alkaa hillitön innostusläähätys, ja tyyppi mönkii
salamana kohti aarretta. Satunnainen villasukka tai omat tylsistyttävän
lapselliset katselukirjatkin tutkitaan säännöllisesti läpi, mutta isoveljen
lelut ja raitapaidat saavat aikaan sen liikuttavimman liikekannallelähtön.
 |
| Tonne! Tonne! |
 |
| Jee, perillä! |
 |
| Ne kokosi tän ihan väärin! |
Hienoa, Unirosvo! :) mä just pari päivää sitten mietin kuopusta katsellessani, että niin outoa, että tämäkin tyyppi rupeaa ehkä jo parin kuukauden päästä liikkumaan. Tähän pakollinen NIISK: näin ne kasvaa ja kehittyy ja kohta ne on aikuisia.
VastaaPoistaNiinpä. Sama kehitysaskel voi herättää ilon ja ylpeyden lisäksi surua ja menettämisen tunteita! Ja lattioitakin pitää alkaa syynätä tarkemmin, muuan isoveli kun levittelee turhan pientä romua ja roskaa välillä.
PoistaIhana toi viimeinen kuva, noi pikku pikku kätöset, oihhhh
VastaaPoistaT.piispanristi kotiäiti