Se
on niin nopeaa. Puheen kehitys. Juuri kun opin, että taaten tarkoittaa keltainen ja orrhi
oranssi, se osaakin jo sanoa keetanen
ja ojanssi. Maito oli vielä viikko
sitten sitkeästi eito, viikko sitten
kaikuikin keittiössä yhtäkkiä ”Saisinko isää maitoa kiitos”. Rusina on ollut
sitkeästi iso kaaaauan (ja niistä on
puhuttu paljon: ”Minä saan isoa! Ostetaanko paupasta isoa?”), kunnes äkkiä
lapsi osasikin sanoa usina.
Koska
haluan kiivaasti muistaa nämä suloiset ja etäisesti kielitieteellisiä ajatuksia
herättelevät yksityiskohdat mutta tiedän kyllä-mä-tämän-muistan-aina-aikeiden
jäävän edistyksen ja pikkulapsisumun jalkoihin, päätin listata
Aikavarkaan tälle hetkelle tyypillisiä tapoja sanoa sanoja (väärin).
Kuvituksena hämärässä puistossa juoksentelua. Toppapuvun heijastimet ainakin toimivat. |
Ekaa
kirjainta vastaava äänne putoaa edelleen helposti pois, ja ällää emme ole
kuulleet vieläkään. Se korvaantuu milloin milläkin: talo oli vielä hetki sitten
karo, nyt se on tajo. Lelu on nenu. Valo
on amo. Ärrä sorahtaa vääräoppisesti
kurkusta ja korvaa välillä l-äännettä (kala oli taannoin kara, nyt jo kaja),
toisaalta taas korvaantuu usein itse jollain muulla äänteellä. Esimerkiksi sekä
r-äänne että tupla-l korvaantuvat monesti mielenkiintoisesti hh-äänteellä:
pöydälle on pöyähhi, nosturi on ottuhhi, puimuri on puimuhhi. Toisaalta isille on isijje,
pulla on pujja tai puvva, kaivuri ei olekaan aivuhhi vaan kaaro, traktori ei ole akkohhi
vaan kakko.
Diftongit
tuottavat välillä vaikeuksia kaksivuotiaan kielelle: myös on niin hankala sana,
että on parempi sanoa ömäs. Samaa logiikkaa seuraten mies on emes.
"Aikavaras piipii kortiinni" se sanoi vielä loppukesällä, kun ilmoitti kiipeävänsä korkealle. "Minä kiipeen korkeejje", se sanoo nyt. |
Ja
osa sanoista ääntyy yhä sitkeän takaperoisesti. Laatikko on aakotto. ”Äiti tuje heti katisin tänne!”
Aikavaras komentaa, jos viivyn mielestään liian kauan viereisessä huoneessa.
Kun Aikavaras kävelee, hän ävää, ja
kun hän menee, hän emee. Varovasti on
syystä tai toisesta katti. ”Aikavaras
tujee tääjtä katti ajas!” (No ei tule, vaan pää edellä.)
Tiskikoneessa
on joko likasia tai puhtasia astioita. Mysli on tällä
hetkellä yhni, jogurtti on itti, leppäkerttu eppä-ikko, pöksyt on pössyt.
Punainen on kungen, mandariini (ja margariini) on markaniini. Kun
sanon suihkun jälkeen, että nyt laitetaan rasvaa käsivarsiin, Aikavaras pyytää
rasvaa ”jalkavarsiin kans, mahavarteen kans”. Kun ohjeistan miljoonannen
kerran, ettei ovella saa leikkiä koska esimerkiksi voi sattua varpaisiin, Aikavaras
jatkaa että ”voi tulla pipi polviisiin kans, voi tulla pipi sormiisiin kans”. Toki
voi.
Sen pituinen se tällä erää. Aikavaras on pulkkailemassa Miehen kanssa (tahtoo laskea ojaan niin kuin eilen uuden pulkan testiajelulla), ikkunan läpi näkyy eilen satanut (ja huomenna sulava) lumipeite, Unirosvo nukkuu hyvässä lykyssä vielä vartin takapihalla. Jospa sitä kaivaisi suklaata kyntteliköt yläkaapista.
Onpas hauska lukea miten eri tavalla puhe voi kehittyä :) Meillä aikavarasta n. kuukauden nuorempi tyttö. Hän ei esimerkiksi osaa sanoa j:tä tai r:ää ollenkaan. J korvautuu aina l-kirjaimella, samoin kuin r, paitsi vaari on vaavi :D
VastaaPoistaSamaa sanoi mun lastentarhanopettajakaverini - että tosi yksilöllistä, miten oppii äänteitä ja miten puuttuvat äänteet korvautuvat. Sitten toisen lapsen samantasoinen puhe voikin olla ihan käsittämätöntä, kun on tottunut tulkkaamaan omaa lastaan.
PoistaOon myös kuullut, että k:n puuttuminen on aika yleistä. Hassua! Ja kiehtovaa.
Ai teillä on vaavi! :-D Aikavarkaan vaari on Aari (kurkkuärrällä).
Onko tuo hei ollut toimiva ratkaisu tuon päiväuni/ulkoilu-dilemman suhteen? Mäkin oon harkinnut jo siirtymistä rattaisiin jotta tuo pikkuneiti voisi pähkäillä maailmanmenoa ja veljen puuhia, eikä kaikki se säälittävä 30min uniaika menisi hukkaan vaan hereilläkin vois ulkoilla. Viihtyykö Unirosvo?
VastaaPoistaElisa
Muutaman kerran tätä vasta on testattu, mutta sanoisin että toimii. Ainakin se vapauttaa stressistä, kun tietää ettei nopean heräilijän tarvi kyllästyä vaunuissa vaan sen voi ottaa ylös. Unirosvo on ollut vähän pöllämystynyt, ja uusi outo kokemus on tainnut rasittaakin, koska yleensä hän onkin nukahtanut uudestaan esim. 15 min päästä.
PoistaP.S. Unirosvo on jo parin viikon ajan nukkunut aamupäivisin yli tunnin! Hienoa joo - mutta valitettavasti taitaa johtua pikemminkin en-tis-tä-kin katkonaisemmista öistä kuin unenlahjojen lisääntymisestä.
Meilläkään ei vielä l-kirjainta kuulu; tyttö korvaa sen v-kirjaimella (talo = tavo) tai jättää sen pois (housut jaakaan). Joskus l korvautuu myös n-äänteellä (nalle = nanne). R-äännettä ei myöskään vielä kuulu, tai joskus ehkä häivähdys, mutta ei kunnon ärrää. Sekin korvautuu v-äänteellä tai jää vain pois. Mietin tässä just pari päivää sitten, miten hassua on, että tyttö puhuu tosi pitkiä ja monimutkaisia virkkeitä ja käyttää mitä eriskummallisempia sanoja ("Robin Hoodilla ja kuninkaalla oli näkemyseroja") ja sitten se sanoo esim. paprika = pakkiva. Johtuukohan se meidän kielitieteilytaustasta, että näitä juttuja on kiva tarkkailla :)
VastaaPoistaNo on kyllä hienoja sanoja! Myös se pakkiva.
PoistaVarmaan tausta vaikuttaa siihen, miten tarkkaan kielen kehitystä seurailee - kun muutenkin tykkää sanoista. Mutta onhan se ei-tieteellisestikin ihanaa nähdä ylpeä hymy lapsen naamalla, kun pastilli on vuoden verran ollut "apa" ja äkkiä parin takeltelevan yrityksen jälkeen se kajauttaa: Saisinko kaksi pas-tij-jia kiitos! Pastijji! Pastijji!