Pari kirpaisua

Aiemmin sanoin, ettei mua lainkaan haittaa, että Aikavaras oppii päiväkodissa juttuja, joihin mulla ei ole mitään osaa. Päinvastoin, se tekee lapsen kanssa keskustelemisesta mielenkiintoisempaa.

Edelleen pysyn kannassani. Mutta ainahan tilaa on muutamalle poikkeukselle.

Vielä ei eletä sitä aikaa, kun lapsi omaksuu isommiltaan kirosanoja ja ilkeitä lällätyksiä. (Ehkä jo ensi viikolla sekin on toisin.)

Nyt on kyse vähän pienemmästä ja vähän isommasta asiasta.

Ekaksi hiekkakakut. Mä olen lapsesta asti sanonut hiekkakakkulorun näin: Tule tule hyvä kakku, älä tule paha kakku. Sitä on hoettu eräätkin aamu- ja iltapäivät hiekkiksella Aikavarkaan vieressä, valehtelematta varmasti satoja kertoja. No, nyt kun Aikavaras on oppinut puhumaan, hiekkakakkuloru kuuluukin lapsen suusta näin: Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku. Tuon version olen kuullut puistossa muilta äideiltä, ja päiväkodin tätien auktoriteetilla tästä mulle vieraammasta versiosta on tullut Aikavarkaalle se virallinen.

Kieltämättä olo on hieman syrjäytetty.

Sitten se vakavampi juttu.

Aikavaras on jo viikkotolkulla hokenut ärsyttävällä kimitysäänellä ja omituisesti painottaen, että setä tekee hommaa aijaijaijai!

Olen välillä kysäissyt, onko joku päiväkotikaveri sanonut niin, pikkulapsethan juuttuvat hokemaan mitä sattuu. En ole saanut vastaukseksi muuta kuin, että... 

...setä tekee hommaa aijaijaijai!

Nyt yhtenä iltana mieleen juolahti kerrassaan karmiva mahdollisuus. Voisiko se olla… 

...ettei se vain olisi… 

...apua, mitä jos se on joku...joku... 

...Putous-hokema? 

(En ole koskaan katsonut enkä koskaan aiokaan. Ihan hir-ve-ää jos päiväkodissa hoetaan niitä sketsisloganeita! Mulle riitti ihan täysin, että sen ekaan tuotantokauden firman piikkiin -jutut toistuivat silloisen työpaikkani kahvihuoneessa ja aina välillä joku hehkutti Munamiestä.)

Pitäisikö irtisanoa päiväkotipaikka?