Priorisointia

Valittelen julkisesti Oman Ajan puutetta. Joku saattaa ihmetellä, mitä oikein nurisen, kun mulla kerran on aikaa kirjoitella pitkät pätkät useita kertoja viikossa.

Tässä tulee selvennys, vaikkette sellaista välttämättä kaipaa.

Minä priorisoin.

Haluan ehtiä:

Kirjoittamaan! Tällä hetkellä pitkäjänteisyys ja aivokapasiteetti eivät riitä fiktion kirjoittamiseen. Blogi on oiva tapa pitää yllä taitoa (?) jäsennellä ajatuksia kirjallisesti ja kuvata mieltä askarruttavia ilmiöitä tavalla, jonka saattaa kuvitella kiinnostavan lukijoita.

Lukemaan! No tällä hetkellä lähinnä niitä trillereitä (ks. jälkimmäinen kuvateksti). En pidä perinteisistä dekkareista, vaan heikkouteni on ns. literary thriller -genre (jossa henkilöhahmot ovat syvempiä ja maailman kuvaus on kaunokirjallisempaa kuin tavallisissa dekkareissa). Kirjamakuni vaihtelee kausiluontoisesti. Toisinaan luen vain suomalaisia teoksia, toisinaan vähän hömpempää, toisinaan englanninkielisiä trillereitä. Taiteellisemmat, yhteiskunnallisesti kantaaottavat kirjat jäävät tavallisesti kesken, jos edes vaivaudun niitä aloittamaan. Valitettava totuus.

Harrastamaan liikuntaa! Salikortti umpeutui lähes käyttämättömänä ja väsymys vaivaa kolmikymppisiä luita, mutta jotain on pakko tehdä lähes päivittäin, muuten rapistun entisestäni ja lihasjumit vain pahenevat. Reipas pikku vaunulenkki vauvajumppaan mennessä, puolen tunnin olohuonejumppa Aikavarkaan päiväunien aikana, nopea venyttely siellä täällä.

Tekemään Aikavarkaan ruoat itse! Purkkisoseita ostamalla säästyisi tunti, pari viikossa johonkin muuhun, mutta tämä on valintakysymys.

Pitämään kodin siistinä! En ole martta-ainesta, mutta en kestä elää läävässä. Vietän kotona enemmän aikaa kuin koskaan, joten kotona on kiva viihtyäkin. Pyykit, tiskit, puolipitoiset vaatteet, kestovaipat, hujan hajan lojuvat lelut, jalkalistojen tuntumassa haahuilevat pölypallot… Tiedätte kyllä. Lisäksi Aikavarkaan roskatutka käynnistyi 6 kk 3 vk iässä, minkä vuoksi sekä mun että Miehen tarvitsee nyt opetella, että se lattialle pudonnut lakupala/hakaneula/pähkinä/nappiparisto todella täytyy poimia saman tien. Meillä sentään toimii jo pinsettiote.

Koska kaikkea ei voi saada, olen luopunut mm.:

Sanomalehden lukemisesta. Kirjoitan blogipostaukset usein aamupalaa syödessäni, kun Aikavaras on mennyt ekoille päiväunilleen kymmenen jälkeen. (Olen hidas syömään mutta nopea ja tehokas kirjoittaja.) Enkä mä siitä lehdestä aiemminkaan juuri mitään ymmärtänyt. (Miksi taas piti tappaa, murhata, piinata, kaahata, valehdella, huijata, loukata, hidastella, vääristellä, vaikeuttaa, ahdistella? Ja onko jossain ihan oikeasti, ihan fyysisesti, olemassa sellaisia massoja euroja, joita valtiot lainaa toisilleen?)

Telkkarin katsomisesta. Seurasin vielä alkuvuodesta muutamaa sarjaa, mutta jossain vaiheessa en enää ehtinyt pariin viikkoon katsomaan digiboksilta tallennuksia läpi. Sitten alkoi unenpuutejakso, ja unohdin tallentaa ne seuraavat jaksot. Luovutin. Ei mun sitä paitsi tarvitse osallistua kahvihuonekeskusteluihin, joten hällä väliä tiedänkö mitä telkkarissa tällä hetkellä pyörii.

Nettisurffailusta. Jos aiemmin en ollut kovin tehokas klikkailemaan ties mitä linkkejä, nykyisin käytän nettiä lähinnä sähköpostin, sään ja Facebookin tarkistamiseen, blogipostausten julkistamiseen ja tarvittaessa tiedonhankintaan. Iltalehdet, keskustelupalstat ja suurin osa seuraamistani blogeista on jäänyt kauas taakse. En koe menettäväni mitään. Ehkä taas joskus tunnistan julkkisten ja wannabejulkkisten naamat. Ehkä joskus taas klikkailen Facebookissa ajankulukseni kavereiden postaamia linkkejä ja katselen hassuja videopätkiä (no okei, tuskin, koska en katsonut niitä koskaan ennenkään).

Varmasti on myös koko liuta asioita, joista olen luopunut tajuamatta edes koko asiaa, tai joiden olemassaoloa en enää muista. Ei kirpaise.