Pikatunnelmia Espanjan-reissun jälkeen

Palasimme kotiin viime yönä. Vietimme viikon Espanjan etelärannikolla, Albir-nimisessä kylässä vajaan tunnin ajomatkan päässä Alicantesta. Asuimme huoneistohotellissa ja tutustuimme lähiympäristöön vuokra-autolla. 

Albir kukkulanrinteeltä nähtynä

Reissu sujui jotakuinkin kommelluksitta, mitä nyt Aikavaras oksensi vuokra-auton takapenkille viisi tuntia aiemmin syömänsä, kunnolla maidon kanssa mahassa muhineen sosepurkillisen. Jollain pinkissä pullossa myydyllä myrkkysuihkeella ja usealla vesipesulla Mies sai tahran sen verran näkymättömiin, ettemme kaiketi joudu maksamaan laattalisää. 

Altean vanhassakaupungissa

Päällimmäisinä tunnelmina mulle jäivät mieleen maisemat. Auringonpaahtamat, pengerretyt rinteet. Vaaleiksi tai terrakotan värisiksi rapatut villat ja haciendat. Sitruunapuut ja sypressit. Joulukuusiviljelmien sijaan mandariinipuutarhoja oli joka mutkassa. 

Sitruunapuu etupihalla

Tuuli puhalsi toisinaan navakasti mutta riittävän lämpimänä. Aurinko paistoi välillä pilvettömältä taivaankannelta, hetkittäin poutapilvien lävitse. Aikavarkaan suojasimme auringolta vaatteilla, aurinkolaseilla ja pitämällä mahdollisuuksien mukaan varjossa. Pari pilvistä päivää ei tunnelmaa haitannut. Muutama sadepisarakin meihin osui, mutta ei kastellut. 

Ja aamiaiseksi ostimme niitä suklaatäytteisiä croissanteja.

Albirin rannan palmut auringonlaskun jälkeen

Toisin kuin minä, Aikavaras ei osannut fiilistellä kapeita, pittoreskeja kujia ja rosoisia jyrkänteitä, jotka laskeutuivat turkooseihin merenpoukamiin. Kiinnostavinta olivat kaiteet, kahvat ja remmit. Vuokra-auton avain, konttausasennon harjoittelu vaipatta. Aikakauslehtien rypistely ja repiminen. 

Altean vanhassakaupungissa

Siirsimme parisängyn petauspatjan olohuoneen kovalle, kylmälle laattalattialle. Siinä Aikavaras sai riehua itsensä uuvuksiin aina tilaisuuden tullen. (Samalla se toimi mun väliaikaispetinä, kun Mies kuorsasi ja Aikavaras nukkui levottomasti.) Kaveri ei osaa säästellä voimiaan sitten yhtään. Kun telmityttää, telmitään täysillä kunnes väsähdetään täysillä. 

Pää edellä sohvaa päin

Perinteisen ryömimisen sijaan Aikavaras on kehittänyt jännittävän, energiaa haaskaavan etenemistekniikan, jossa noustaan ensin konttausasentoon, siitä ponnistetaan sammakkomaisesti parinkymmenen sentin hyppy eteenpäin, laskeudutaan joskus turvalleen ja joskus rintakehälleen, ja taas hypähdetään konttausasentoon. Jalkojen vuorottaisen liikuttelun elkeitä on viime päivinä näkynyt, samoin istuma-asentoon hakeutumisen merkkejä. 

Matkalla Albirin majakalle

Nyt pitää purkaa laukkuja ja pestä pyykkiä. Palaan matkaan myöhemmin ja kerron myös, miten kävi niiden pelkojen ja hermoilunaiheiden kanssa.