Purkkisosetuskailua

Olen tehnyt Aikavarkaan soseet itse. Bataatin, perunan, porkkanan, kesäkurpitsan, parsakaalin, palsternakan. Omenaa on valmiina odottamassa pakastimessa, 1 ja 2 teelusikallisen kokoisina maistatusannoksina. Luumu on poikkeus, se tulee lasipurkissa kaupan hyllyltä. Kaurapuuro on samaa mitä itse syön, Elovenan luomua, hiutaleet hienonsin aluksi kevyesti sormien välissä. Valmiisiin puurojauheisiin en nähnyt mitään syytä tutustua.

Itse tekeminen oli itsestäänselvyys. Se ei houkuttanut etukäteen vaan tuntui ajatuksen tasolla vaivalloiselta, mutta vielä vähemmän houkutti roudata purkkikaupalla soseita Prismasta kotiin ja kassikaupalla tyhjiä purkkeja kotoa lasinkeräykseen. En myöskään itse tahtoisi syödä pelkkiä säilykkeitä, ja ajattelin että jos kerran jaksoin laittaa itselleni tuoretta ruokaa, piti energiaa riittää myös vauvan ruoan tekemiseen. 

(Ja myöhemmin: että vaikka en jaksanut laittaa itselleni enää ruokaa, se ei ollut kelpo syy vauvan ruokavalion eineistämiseen.)

Käytännössä soseiden valmistus osoittautui helpommaksi kuin olin kuvitellut. Jos osaa kuoria ja keittää perunan, osaa kyllä valmistaa muitakin kasvissoseita. Aikaa menee ja tiskiä syntyy, mutta tykkään ajatuksesta, että olen itse valinnut, kuorinut, pilkkonut, keittänyt, soseuttanut ja annostellut nuo porkkanat joita Aikavaras nyt maiskuttelee tyytyväisenä. Itse tehdessä voi myös vaikuttaa soseen koostumukseen: tehdä totutteluvaiheessa löysempää ja sileämpää, ja vähitellen jättää ruoka paksummaksi ja kokkareisemmaksi, jotta vauvasta ei tule sihtikurkku. (Toki jotkut ovat sihtikurkkuja luonnostaan.)

Sitten edessä häämötti ulkomaanmatka. Apua, mistä ja mitä ruokaa Aikavarkaalle?

Lyhyt surffailutuokio paljasti, että Etelä-Euroopassa vauvanruoat voivat olla vähän erilaisia kuin täällä. Että jos tahtoo noudattaa suomalaisia suosituksia vauvaikäisen ravitsemuksesta (esim. ei suolaa eikä hunajaa alle 1-vuotiaalle), ruoat kannattaa viedä mukana. Päädyin siihen ratkaisuun, että otamme mukaan muutaman päivän purkit, ja loput hankimme paikan päältä.

Ensimmäinen ahdistus iski Prisman vauvanruokaosastolla, josta aiemmin olin vain napannut luumupurkit mukaani hyllyä sen kummemmin tutkailematta. Osastohan on ihan järjetön sekasorto! Ruoat eivät ole missään järjestyksessä. Eivät ruokatyypeittäin (kasvissoseet, liha-ateriat, hedelmäsoseet, maitoa sisältävät jne.), eivät ikäsuosituksittain (yli 4 kk, yli 5 kk, yli 8 kk jne.), eivät edes merkeittäin (Piltti, Bona, Semper jne.). Turhaan koitin etsiä edes aakkosjärjestystä purkkikaaoksesta. Hikoilin talvitakkini alla ja ryhdyin paikantamaan Aikavarkaalle sopivia kasvissoseita. Puutarhurin herkku, mitä siinä oikein on? Ai, Aikavarkaalle tuttujen vihannesten lisäksi myös maissia ja herneitä ja sipulia ja kahta muutakin ainesosaa, joita Aikavaras ei ole vielä maistanut – liikaa uusia potentiaalisia allergian tai yliherkkyysreaktion aiheuttajia kerralla, etenkin vieraassa ympäristössä ja -bakteerikannassa. Bataatti-kesäkurpitsa – kuulostaa sopivalta, siitäkin huolimatta, että soseen nimessä ei kerrota, että purkissa on myös palsternakkaa. Lopulta löytyi riittävästi muonaa muutamaksi ensimmäiseksi matkapäiväksi.

Mun on pakko sanoa, että purkkisoseet olivat mielestäni aika ällöttäviä. Kaikki ovat lähes samanvärisiä. Harmahtavia. Koostumus on maissitärkkelyksen ja muiden sakeuttamisaineiden ansiosta limainen, vihannessoseissa ei näy vihannessoseille tyypillistä rakeisuutta. Aikavaras kelpuutti kaupan soseet, joskin vähemmän innokkaana kuin kotikutoiset. Hyvä, ettei lapsi hifistele ruoan suhteen yhtä paljon kuin äitinsä. 

Tähän väliin korostan, etten pyri loukkaamaan purkkisoseiden kannattajia, kääntämään puukkoa kenenkään haavoissa tai syyllistämään yhtään kanssa-äitiä. En usko purkkisoseiden olevan huonoa ruokaa, vaan varmasti ne ovat terveellisiä ja turvallisia ja käteviä. (Ehkä myös missasin Aikavarkaan toistaiseksi rajallisen ruoka-ainevalikoiman vuoksi niitä vähemmän ällöttäviä sosevalmisteita.) Mutta kun kerran lähdin soseuttamisen tielle, ei paluuta oikein ole (paitsi hedelmäsoseissa - esimerkiksi mangoa en kerta kaikkiaan osaa käsitellä, joten se saa tulla lasipurkissa). Välillä kadehdin rentoja äitejä, jotka eivät ota paineita. Hetkittäin mietin, montako novellia mulla olisi valmiina, jos soseuttamisen sijaan olisin käyttänyt niitä päiväuniaikoja kirjoittamiseen. Mutta mä en ole rento äiti, en vielä. Stressaan ja otan paineita. Ja tämä on mun tapani tuntea tekeväni edes jokin asia hyvin; että mä hallitsen sentään tämän yhden jutun.

Toinen ahdistuksen aalto nousi espanjalaisissa ruokakaupoissa: apua, eihän täällä ole mitään sopivaa! Pelkkiä kasvissoseita ei kerta kaikkiaan löytynyt. Yli 3-kuisille suunnatut purkkiruoat olivat lähinnä maustettuja, suolattuja liha-pasta- tai kana-riisi-sekoituksia, joissa kaikissa oli vieläpä montaa Aikavarkaalle vielä vierasta vihannesta, esimerkiksi tomaattia ja hernettä. Ja kaikissa vauvanruoissa oli tosiaan lisättyä suolaa. Suomessa alle 1-vuotiaille ei suositella suolaa, koska se rasittaa vielä kehittyviä munuaisia. Toisaalta tuskin ne munuaiset niin kovin erilaisia Espanjassa ovat. Pitkän ja monikauppareissuisen pähkäilyn jälkeen ladoin huoneistohotellin ruokakaappiin muutaman vähiten huonoksi vaihtoehdoksi katsomani kanasosepurkin.

Loppujen lopuksi paikallisesti soursattuja purkkeja ei tarvinnut avata, vaan suomalaiset soseet riittivät koko matkaksi. Päivärytmi nimittäin vaihtui, ja samalla Aikavarkaan ruokahalu laski. Syötyään vajaan purkillisen sosetta Aikavaras kieltäytyi maidosta. Koska Aikavaras hikoili selkänsä kosteaksi turvakaukalossa, Manducassa ja matkarattaissa, valitsin mieluummin imetyksen kuin soseen tuputtamisen nesteen kustannuksella. Reissussa päivästä putosi pois ja korvautui maidolla yksi soseateria. Aamuisin ja iltaisin kaveri sai tutun kaurapuuro-luumu-kombonsa, ja jossain vaiheessa päivällä Suomesta mukaan otettua kasvis- tai kana-kasvissosetta. Stressasin ja tunsin huonoa äitiysomatuntoa, mutta ihan hyvävointisena Aikavaras pysyi. Tuntui kuitenkin epäilyttävältä syöttää vauvalle tavaraa, jota itse en olisi halunnut maistaa. Pakastimessa odottavat kasvissoseet pistelisin kuitenkin surutta omiinkin suihini. Nyt kun olen tutustunut kaupan soseisiin lähemmin, arvostan omatekemiäni aiempaa enemmän.

Reissun jälkeen kaveri palasi helposti tuttuun ruokailurytmiinsä. Myös ruokahalu on taas ennallaan.   

Aikavaras alkoi saada kiinteitä 4 kk 3 vk iässä. Ruokavalio laajenee jatkuvasti. Tähän asti peruna on ollut ainoa, joka aiheuttaa Aikavarkaalle kakomista ja irvistelyä (kukapa tahtoisi vetää pottua pelkkänä?). Muiden vihannesten kanssa perunakin uppoaa hyvin. Pari päivää sitten keitin ja soseutin kanaa, jotta aktiiviurheilija saa riittävästi proteiinia konttausharjoituksista palautumiseen. Myös kurkunviipaleisiin kaveri on saanut tutustua. Ensi viikolla kokeillaan naudan jauhelihaa. Isosisko vinkkasi, että sitä ei tarvitse soseuttaa, riittää kun keitettynä hienontaa tosi pieneksi. Onneksi, sillä jauhelihasmoothien hurauttaminen sauvasekoittimella kuulosti luotaantyöntävältä. Sitten päärynä, avokado, kala, maa-artisokka, ohra, banaani, kukkakaali, vadelma ja mitä vielä. Kesällä sormiruokaillaan kotimaisia marjoja ja herneitä. Soseaika on suhteellisen nopeasti ohi, joten annan itselleni luvan fiilistellä omatekoisia soseitani.