Laiturilla

Parasta juhannusmökissä oli laituri. Sinne asti hyttysetkään eivät jaksaneet seurata. 

Yksi yö jäi tosi huonoksi, kun Aikavaras heräsi jo alkuyöstä itkemään tukkoista nenäänsä. Loppuyön pyöriskelin lakanoissa unettomana. Murehdin (miksi sillä on taas nuha vai onko tämä vielä sitä samaa joka on jatkunut on-offina jo viikkotolkulla, miksi NenäFriidalla ei saanut irtoamaan yhtään räkää, mitä jos tällä kertaa tulee myös korvatulehdus, mitä jos se herää itkemään tunnin välein, mitä jos koko mökkiloma menee pilalle, mitä jos mä en nuku enää ikinä, mitä jos pakastimen ovi jäi kotona auki ja kaikki pakasteet sulaa kun me ollaan reissussa) ja laskin tunteja aamuun (fatal error). 

Iltapäivällä sain Aikavarkaan nukahtamaan tokille päiväunilleen juuri, kun Mies palasi lenkiltä. Mies varmaan näki mun kelmeän katseen ja kuuli, miten mun niska- ja epäkäslihakset soivat kireää viulusinfoniaa. Patisti mut sitten laiturinnokkaan kirjani kanssa, ilman itkuhälytintä. Sanoi valvovansa Aikavarkaan unta valmistellessaan päivällistä meille. Ilmoitti tuovansa kohta lasin valkoviiniä.

Jäillä, kiitos, tarkensin tilaukseni. 

Puulaituri tuntui hyvältä paljaiden jalkojen alla. Lokit huusivat kauempana, ja joku kuikka tai muu sellainen vesilintu piti vähän ääntä. Kaislikko huojui ja aurinko lämmitti ohuen pilviverhon takaa sopivasti, ei enää polttaen, ei enää ihohuokosia sulattaen.

Makoilin hetken. Luin muutaman lauseen. Makoilin ja katselin. Huomasin, että mun reidellä istui sininen sudenkorento. Kun se lähti pois, huomasin että mun ikivanhoissa lempifarkuissa oli (Aikavarkaan) kakkaa. 

Mies tuli lopulta viinilasin kanssa. Ilmeisesti jääpalapussin kanssa oli ongelmia (no kestää mullakin aina viisi minuuttia saada sieltä yksi jääpala, ja sitten sormet on ihan tunnottomat. Kotona meillä käytetään vain jääpalamuotteja). Reklamoin vähän muodon vuoksi ja sain kaiketi pienen pusun hyvitykseksi.

Miehen mentyä läikytin viiniä kirjan sivuille, mutta se oli oma kirja, ei kirjaston, ja kirjat on tehty luettaviksi, ja vähän läikytettäviksikin. Eikä se kakkatahra farkuillakaan haitannut laiturihetkeä.