Unikot pettivät ja etupihan köynnöskranssipurkkeihin on
iskenyt muurahaisarmeija, mutta daalia, se yllätti iloisesti. Joka kerta
takapihalle vilkaistessa jään tuijottamaan daaliankukkiani.
Ensi kesänä kätken daalianjuuren (tai istutan taimia) jokaiseen isoon
ruukkuun. Oransseja, ei vaaleanpunaisia. Ei kourallista muiden kesäkukkien siemeniä, niitä ei tarvita nyt kun
tiedän mikä daalia on kasvejaan.
Kasvi mun mieleeni: näyttävä, simppeli, vahva, suurilehtinen, värikäs ja isokukkainen.
Täysikokoinen
kukka on isompi kuin mun kämmen ja hieno jo nuppuvaiheessa, kun omenankokoinen
limetinvihreä nyrkki avautuu päivä päivältä isommaksi auringoksi.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti