Vaikka Aikavaras oppi laittamaan itse tutin suuhun myös
unissaan, joskus se penteleen tutti vain katoaa keskellä yötä. Kadonneen Tutin
Metsästys jatkui aina silloin tällöin läpi yön, kunnes kuukausi sitten Mies ehdotti useamman
tutin kylvämistä pinnasänkyyn samalla kun lötköpötkövauva heivataan sinne
illalla.
Jihaa! Menestys! Miksemme tajunneet tätä jo aiemmin? Unitokkurainen vauva huomaa tutin
puuttuvan, hapuilee kädellään ympäriinsä ja löytää jonkun kolmesta tutista, joiden
turvin on mennyt yöpuulle (yksi suussa, yksi sängyn päädyssä, yksi jalkopäässä
unissaan vaeltamisen varalta). Ja pärjää ihan yksin!
Prismassa näkyy ns. yötutteja, jotka ilmeisesti loistavat
pimeässä, mutta musta idea on vähän turha, ainakin kun Aikavarkaan huoneessa
palaa himmeähkö alaspäin taitettu pöytälamppu yövalona. Eikö niiden
fosforituttien hehkuun sitä paitsi havahdu? Meille riittävät tavalliset tummasävyiset tutit,
jotka erottuvat valkoisia ja läpinäkyviä paremmin vaaleista lakanoista.
Mutta mutta. Silloin tällöin aamuöisin ja kukonlaulun
jälkeisinä tunteina Aikavarkaan huoneesta saattaa kantautua hereilläolon ääniä,
mutta ei varsinaisia kutsuhuutoja. Mitä näkyy, jos ovelta kurkkaa varovaisesti?
Siellä puuhataan seuraavaa:
Aikavaras istuu keskellä pinnasänkyä tukka töyhdöillä ja
silmät puolisikkurassa. Yksi tutti on suussa, toinen oikeassa ja kolmas
vasemmassa kädessä. No tietty. Aikavaras katsoo käsitutista toiseen. Sylkee
suussa olevan tutin lakanalle. Tuikkaa suuhun jommankumman käsitutin. Ottaa vapaaseen
käteen sänkyyn syljetyn irtotutin. Sylkee tutin pois ja täyttää suunsa sillä
toistaiseksi ennenkokemattomalla käsitutilla. Ottaa näin vapautuneeseen käteen
sen äsken suussa olleen tutin.
Et
cetera, ad infinitum. Tai ei ihan ad infinitum. Nimittäin jossain vaiheessa jonglööraus alkaa kyllästyttää (myös yleisöstä
tietämätöntä esiintyjää).
Silloin Aikavaras nakkaa tutit yksi kerrallaan pinnojen
lomitse lattialle. Kun sänky ja kaikki kehonosat ovat tutittomia, Aikavaras
nousee pinnoja vasten seisomaan ja kurkkii, mihin ne tutit oikein menivät.
Ja miksi ihmeessä kukaan ei jo nosta niitä ylös.
Hih, hihitin täällä ääneen :) Kaikkea ne pienet tutkiskelevat kun silmä välttää. Täytyy ottaa vinkki käyttöön, jos jossakin vaiheessa tarpeen, nyt useimmiten ei tutti kelpaa, vaan pitää saada maitoa. Milloin siirsitte tyypin omaan huoneeseen?
VastaaPoistaMaailma on nyt loputtoman kiinnostava. Kun kädet vihdoin toimivat muutenkin kuin huitoen, on asioita pakko saada pyöritellä käsissä ja nakata pois, poimia ja heittää, poimia ja heittää. Jeejee!
PoistaMä olen jokseenkin unihäiriöinen, ollut jo kauan, ja Aikavaras oli ihan pikkuvauvana aikamoisen levoton. Seurauksena oli, että me ei olla oikein koskaan nukuttu samassa huoneessa. Ekat kaksi kuukautta Aikavaras nukkui takapihakäyttöön tarkoitetuissa vaunuissa eteisessä, jossa ilmanvaihtokone hurisi taustalla ja vaunuja pystyi rullailemaan tarvittaessa kynnyksen yli. (Tuolloin Aikavaras nukkui ulkona vain liikkuvissa vaunuissa, joten mä lenkkeilin parituntisen kierroksen päivittäin - vasta kolmikuisena alkoi nukkua takapihallakin. Onneksi, koska silloin oli jo joulukuu eikä kahden tunnin pakkaslenkit houkuttaneet päivittäin.) Mä nukuin ihan siinä parin metrin päässä makuuhuoneessa ja ovi oli raollaan. Vaununkoppa oli hieman kohoasennossa, Aikavarkaalla oli vähän refluksivaivaa ja pystympi asento tuntui auttavan ainakin välillä. Pinnasänky saatiin ristiäislahjaksi Aikavarkaan isovanhemmilta. Siirrettiin ekaksi se vaununkoppa pinnasänkyyn, se sujui yllättävän hyvin. Viikon päästä poistettiin vaunukoppa ja jätettiin vain äitiyspakkauksen makuupussi, joka oli sekin ollut vuoraamassa vaununkoppaa. Se toimikin unipussi-peittona siihen asti, että Aikavaras alkoi mönkiä ympäri vajaa viisikuisena.
Itsenäisiä nukkujia meillä siis - välillä olen huonompina öinä koittanut ottaa viereen, mutta siinä Aikavaras on vain riehaantunut ja raivostunut enemmän. Tutin katoaminen ja motoristen taitojen harjoittelu on ollut meillä ne yövalvottajat ekojen parin kuukauden selkä kaarella -itkuöiden jälkeen. Tossa touko-kesäkuussa oli tosin sellainen jakso, että joka aamuyö Aikavarkaan piti päästä syliin nukahtamaan uudestaan ja joskus siinä saattoi mennä puolesta tunnista tuntiin, kun siirtäessä sänkyyn kaveri heräsi aina ja tahtoi taas syliin - liittyi varmaan aika voimakkaaseen äitivaiheeseen.
Huh, kun tuli pitkä sepustus :-)
Teillä ilmeisesti on omaan huoneeseen siirto suunnitteilla tai vasta joskus hamassa tulevaisuudessa? Nukutteko perhepedissä vai omissa sängyissänne?
Mä olen aina ollut aika hyvä nukkumaan itse ja onneksi taitaa tuo vauvakin olla ja olen myös yrittänyt vahvistaa sitä itsekseen nukahtamista oman (rajallisen) jaksamiseni mukaan. Aluksi menin samaan aikaan nukkumaan, kun kaveri oli mun kainalossa, sitten alettiin nukuttamaan vaunujen kantokassiin, nukahti siis ihan itsekseen melkein siihen ja kannettiin sänkyyn meidän väliin. Nyt on pinnis mun sängyn vieressä ja otan siitä viereen kun ei enää suostu tutin kanssa nukahtamaan uudelleen vaan vaatii maitoa. Loppuyö/aamu köllitäänkin sitten samassa sängyssä (mikä mahdollistaa mun torkahtelun - aika pitkäänkin joinakin aamuina) Meidän jäbä nyt siis 4,5 kk kohta. Aika monta kertaahan se vielä taitaa heräillä, en tosin ole ihan varma kun yösyötöt menee aika puoliunessa. Veikkaisin et aikaisintaan yösyötöistä luopuessa siirretään viereiseen huoneeseen nukkumaan ja siihen voi mennä kun kiinteitäkään ei olla vielä maistatettu... Luulen et meilläkin alkaa pian se uusien asioiden opettelun vaikutus näkyä öissä, nyt ollaan selvitty sillä et pari kertaa tyyppi on kääntynyt mahalleen ja pitää käydä kääntämässä,ei siis pyri vielä öisin hillumaan. Kaiken kaikkiaan ollaan päästy niin helpolla että oikein välillä "hirvittää", tosin en ole juuri vaatinut itseltäni liikoja saati suorittanut, oon aika peruslaiska luonne ja jäbä tuntuu olevan temperamentiltaan aika iisi.
VastaaPoista