Mä ja Mies ei kumpikaan olla hankittu Aikavarkaalle yhtään lelua lukuun ottamatta kahta kirpputorilta ostamaani katselukirjaa, mutta
(ja koska) perittiin mun Isosiskoilta pari kassillista kierrätysleluja. Osa niistä on
jopa samoja, joilla mä itse olen leikkinyt pienenä. Muutaman pehmolelun ja pari kirjaa Aikavaras on saanut lahjoina sukulaisilta.
Aikavaras ei hirveästi välitä leluista niin kotona kuin
kylässäkään. Kivempaa on yrittää päästä livahtamaan ruukkukasville tai
sähköjohtoihin. Ja vetää tavaraa lattialle kaikkialta mihin ylettyy. Mutta jos
lelut on pinottu koriin, pois jaloista, niin eihän se vetele. Sitten ne alkavat kiinnostaa. Koska niiden paikka nyt vaan on
lattialla, pitkin poikin, tietenkin. Niin on hyvä ja silleen on turvallinen ja kotoisa olo.
Parhaita leikkejä Aikavarkaan mielestä (karkaamisen jälkeen) taitaa olla se, kun äiti keräilee leluja kasaan ja Aikavaras nyysii niitä pois kasasta. Pudottelee palikoita päähänsä ja olan yli, viskoo kirjoja (istuvan) moukarinheittäjän tavoin, heittelee pehmoleluja, työntelee palikkalaatikkoa ympäriinsä karhunkävelyllä.
Jossain vaiheessa äiti väsyy leikkiin; aina ennen Aikavarasta. Siksi meillä on yleensä vähän tällaista.
Viime päivinä ollaan rajoitettu lelupaljoutta ja piilotettu osa leluista pysyvästi kaapin uumeniin. Tuntuu toimivan, ei Aikavaras niitä kaipaa.
Kun on kuitenkin ne johdot ja hellannappulat ja pyykkikori ja ovensaranat. Ja se ruukkukasvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti