Keuhkoissa kuumetta

Aikavarkaalla taisi olla rankin lauantai-iltapäivä sitten syyskuun, jolloin raukka joutui pusertumaan maailmaan päälaki mustelmilla.

Pallomeren aarteita kaksi viikkoa sitten nuoleskeltuaan Aikavaras sai nuhan. Parin ekan nenänvuotamispäivän jälkeen se jatkui lievänä, välillä nenä valui ja välillä vain rohisi. Aikavaras ei kuumeillut, ruokahalu oli kohdallaan eli korkealla, leikki maistui ja kaveri nukkui hyvin.

Kunnes eilen Aikavaras väsähti. Aamupäivän hiekkalaatikkoleikit sujuivat vielä entiseen tapaan, mutta ekoilta päiväuniltaan heräävä Aikavaras oli nuutunut, ruokahaluton ja epäilyttävän lämpimän tuntuinen. Ekaa kertaa ehkä kuumetta, ajattelin ja tietysti huolestuin.

Koko iltapäivän pikku kekäle oli ihan väsynyt. Nukkui perjantain aikana neljät päiväunet tavallisten kaksien sijaan. Hetkittäin piristyi, sitten taas lepäili sylissä ja nukahteli. Ei itkuisuutta, ei yskää, ei korvaoireita, ja nuhakin tuntui rauhoittuneen. Illalla mitattiin kuume: 39,5 astetta (tosin ei viileässä huoneessa lepäämisen vaan puolentoista tunnin sylittelyn jälkeen). Oho. Konsultoimme Googlea, Terveyskirjastoa ja Sairaslapsi-palvelua sekä tietysti puhelimitse Mummeja. Päätimme tuikata yöksi supon tuulensuojaan ja käyttää kaverin seuraavana päivänä Mehiläisessä.

Se seuraava päivä koitti lopulta äärimmäisen repaleisen yön jälkeen. Aikavarkaalle tuli syliinpääsytarve suunnilleen tunnin välein yhdestä lähtien, eli uudelleennukuttamisruljanssi alkoi puoli tuntia mun yöunille nukahtamisen jälkeen. Suppo viilensi kekäleen yöksi, kunnes puoli kuudelta aamulla pinnasängyssä kiemurteli taas kuumepotilas. Uusi suppo, sitten vielä hetki unta palloon. Lopullisen ylösnousemuksen aikaan Aikavaras oli potiluudestaan huolimatta mua pirteämpi ilmestys.

Puuro ei maistunut, lounas ei maistunut, leikki ei maistunut. Vesi ja maito onneksi upposivat. Yhdeltä tervehdimme lääkäritätiä. Korvat olivat puhtaat, keuhkoista ei kuulunut mitään kummaa, nielu punoitti hieman. Aikavaras hymyili ja vilkutteli eli ihan kuolemaa se ei luojan kiitos tehnyt. Tiheä hengitys kuitenkin arvelutti lääkäriä ja kuume oli taas nousussa, joten meidät passitettiin keuhkoröntgeniin ja verikokeisiin.

Sairas lapsi on tietysti kaikkea muuta kuin hauska ilmiö, mutta oletteko koskaan vieneet 11-kuista vauvaa keuhkoröntgeniin?

On se jollain traagisella tavalla jännä näky, kun keinonahkaisella jakkaralla istuu vaippasillaan ja lyijyessu (vai mikä se röngtensädesuoja onkaan) vyötäisillään kyynelsilmäinen pikkujäpikkä, jota selvästi kiinnostavat kaikki laitteet mutta vieras tilanne pelottaa niin, että alahuuli lerputtaa rintakehässä asti itkua enteillen. Silti Aikavaras pysyi hienosti paikoillaan, toki pidin käsistä varmuuden ja turvantunteen vuoksi kiinni.

Labrakäynti oli astetta ikävämpi kokemus. Suoni karkasi kerta toisensa jälkeen, Aikavaras itki itsensä hikiseksi, ja lopulta verinäyte piti valutella sormenpäästä. Siitäkin kuitenkin selvittiin.

Ja diagnoosiksi tuli keuhkokuume.

Keuhkokuume! Eli se on ihan oikeasti kipeä! (Eka kerta kuumeettomia nuhia lukuun ottamatta.)

Apteekissa ja kotiin tullessa Aikavaras oli ihan ressukka. Välipala ei maistunut, huoneen poikki konttaaminen oli liian iso urakka. Äidin sydän oli särkyä. Niin, ja olen kuullut huhuja vauvoista, jotka tykkäävät antibiootin esanssisesta mausta tai vähintäänkin suhtautuvat siihen suopeasti. Arvatkaapa onko meidän kappaleemme niitä helppoja tapauksia.

Sitten tapahtui maaginen piristyminen, ja Aikavaras iski riehuvaihteen päälle. Kuume oli laskenut, kaikki nauratti, virtaa riitti ja kaikki kodin kieltolain alaiset kohdat olivat taas ykkösleikkipaikkoja. Vauhti oli niin hirmuinen, että en oikein pysynyt mukana. Mies oli lenkillä ja mä tuupertumassa väsymykseen. Kiva tietysti, että potilas näytti hyvinvoinnin merkkejä. Toivotaan rohtojen tepsivän. (Ei ole varmuutta, onko tauti bakteeri- vai virusperäinen. Siksi vointi vaatii jatkuvaa tarkkailua.)

Nyt Aikavaras nukkuu ja niin pitäisi munkin, mutta tässä sitä kökötetään ja odotetaan, että Mies saa grillailunsa valmiiksi ja tarjoaa mun nääntyneelle keholle ruokaa.