sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vahinkounikoulu



Kuukausi sitten Aikavaras lakkasi nukahtamasta syliin. Tuttu nukuttamiskäytäntö ei enää onnistunutkaan. Kun illalla istuin sohvankulmaan ja otin Aikavarkaan poikittain syliin, kaveri alkoi tempoilla niin että onnistui lopulta aina karkaamaan sylistä – takaisin lattialle, etsimään sohvan alta palikoita jotka iltasiivouksessa oli ehkä jääneet keräämättä. Vaihtoehtoisesti Aikavaras pysyi sylissä, mutta potkiskeli ja repi mun hiuksia, tökki nenää, kiskoi alahuulta, venytteli mun paidankaulusta… ja piristyi omasta aktiivisuudestaan.

Totesimme tuolloin, että ei tule mitään. Pakko laittaa se pinnasänkyyn rauhoittumaan ja nukahtamaan suoraan sinne.

Nykyisin Aikavaras siis nukahtaa yksin omaan sänkyynsä. Käytännössä nukuttaminen menee niin, että iltapuuron, hammaspesun, vaipanvaihdon ja yöpuvun pukemisen jälkeen Aikavaras kannetaan sänkyynsä, jossa kaveri hulinoi itsensä uneen. Aikaa kuluu viidestä minuutista puoleen tuntiin. Joko mä tai Mies istutaan nojatuolissa ja luetaan/surffataan kännykällä. Aikavaras sinkoilee ja möyrii pitkin sänkyä, nousee seisomaan ja heittäytyy selälleen, välillä huutelee ja hölisee, ja tietysti heittelee tuttia pinnojen välistä. Tutin palauttamisessa pitää olla tarkkana – ei saa olla liian nopea, ettei Aikavaras tulkitse sitä pudottamis-nostamisleikiksi ja innostu liikaa, mutta ei saa odottaa niin kauan että Aikavaras alkaa varsinaisesti itkeä tutin perään. Pikkuhiljaa kalteriapina rauhoittuu, riekkuminen vaihtuu uniseksi kierimiseksi ja nojatuolissa istujalta loppuu sirkusviihde. Häkkieläimen silmät painuvat kiinni ja tutti pysyy suussa.

Yösukat Aikavaras saa jalkaansa vasta nukahdettuaan. Uni syvenee muutamassa minuutissa niin, että kaverin varpaita voi siirrellä ihan rauhassa. Turha niitä sukkia on yöpuvun yhteydessä taistella jalkoihin, kun pinnasänkyriehunnan tuoksinassa Aikavaras kiskoisi nekin pois ja nakkelisi sängystä yksitellen (kokeiltu on).

Näin toteutimme vahingossa lapsellemme jonkinasteisen unikoulun. Kyllä tämä parannusta on entiseen, etenkin kun nukuttajaksi kelpaa kumpi tahansa eikä tarvitse jännätä, herääkö Aikavaras sänkyyn siirrettäessä. Ja mikäli emme yövy vieraassa paikassa tai Aikavaras ei ole kipeä, yöunet ovat nykyisin huomattavan yhtenäisiä.

En olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut, jos joku olisi sanonut että pian riittää että istut vieressä miettimässä omiasi, ja Aikavaras simahtaa yksinään sänkyynsä koko yöksi.

Jos nukuttaminen tökkii ja kaipaat muutosta, suosittelen uskomaan että joku ilta se vielä onnistuu.  

4 kommenttia:

  1. Mahtavaa, onnittelut! Meillä ollaan onneksi onnistuttu melkein alusta asti nukuttamaan/ nukahduttamaan ensin vaunujen kantokassiin (siinä kiikutus parisängyn jalkopäähän) ja nyt pari kk omaan pinnikseen, unirätit ja tutti messiin ja itse jään vähän vahtimaan ja "piileskelemään" jos tarvii tuttia laittaa takaisin. Jos tyyppi ei käänny mahalleen ja hermostu siitä, niin yleensä nukahtaa aika helposti. I consider us lucky bastards! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti onnitteluista :-)

      Kuulostaa kyllä aika ideaalilta tuo teidän tilanteenne. Hieno homma, olkaa iloisia siitä - kun tuolla kylillä kuuntelee, niitä huonoja nukkujia tuntuu olevan aika paljon.

      Nukkuuko teidän tyttönne (muistanko oikein?) hyvin päiväunia? Vauvajumpassa kävi keväällä äiti, jonka poika nukkui päivisin vain kaksi 20 minuutin pätkää ja nekin vain liikkuvissa vaunuissa, ja heräili öisin syömään parin tunnin välein. En ymmärrä, miten se ihminen oli vielä hengissä :-o Mutta kai sitä vanhempana kestää sen mitä annetaan! Mä olin niihin aikoihin niin tottunut siihen että vaikka Aikavaras heräili öisin konttaustreeneihin ja tuttia etsimään turhan usein, niin päikkärit sujui helposti ja kesti mukavan pitkään. Tajusin sitten että sekään ei ole itsestäänselvyys... :-)

      Poista
  2. Poika meilläkin on :) Joo, nuo unet oli yks pahimmista mitä pelkäsin. Siksi kai olinkin jollain lailla varautunut etten tekisi turhaan mitään uniassosiaatioita tuolle ja ylimaallinen tsägä kävi ettei tarvinnut vatsanpurujenkaan takia hyssytellä yms. Nyt tyyppi kans mielellään kääntyy mahalleen ja meuhaa tai yrittää puskea eteenpäin pinniksessä, mutta yleensä suht nopeasti rauhoittuu. Kyllä päiväuniakin nukutaan, mutta selvästi meillä on vähän hakemista näiden rutiinien kanssa, kun ei nousta joka aamu ihan samaan aikaan ja kiinteitäkin tarjoan aina sitten vähän eri aikaan. Ja nyt olen huomannut että jos käyn vaunulenkeillä (meillä myös pari koiraa) niin tyyppi saattaa herätä kun päästään takas kotiin, eikä nukahda enää uudelleen. Eli vähän on hakemista aikatauluissa, mutta yleensä siis nukkuu vähintään tunnin klo 12 molemmin puolin ja sitten alkuillasta/ip jonkinlaiset pikku-unoset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, poikahan sekin oli :-) Se voi olla vähän hankala vaihe, kun vauva kääntyy mahalleen ja herää siihen, mutta kuule, ne tottuvat aika nopeasti nukkumaan vatsallaankin. Onneksi. Ja rytmistäkin sanovat, että heti kun sellainen tuntuu löytyvän, se alkaakin taas muuttua - koska vauvan unentarve ja muut tavat muuttuvat iän karttuessa. Jatkuvaa muutosta tämä vauva-arki...

      Poista