Tän blogin toka kakkapostaus

On tullut ajankohtaiseksi julkaista toinenkin kakkapostaus.

On näet käynyt niin, että viime aikoina Aikavaras on tehnyt hälyttävän monta ns. ohikakkaa. Siis sellaista, jotka mystisesti realisoituvat vaipan ulkopuolelle. (Ilman käsiä, todistettavasti.) Niitä kuuluisia niskakakkoja Aikavaras ei ole koskaan vääntänyt. Ohituskaista sijaitsee aina nivusissa, niin nytkin.

Yhden viikon sisällä kolme (tai kuusi...) kertaa on musta ihan liikaa. Kiinnitimme erityishuomiota vaipan asetteluun, mutta silti! Ehkä siinä yhdessä vaippapaketissa oli jotain tekovikaisia yksilöitä. Voisin vaatia korvauksia.

Tapahtui esimerkiksi näin.

Ahvenanmaalla, myöhäinen iltapäivä, Mies poissa. Aikavaras syö. Odotan hetken, mutta perinteistä päivällisenjälkeistä kakkaa ei tule. Vaihdan vaipan, leikin Aikavarkaan kanssa, Aikavaras on rättiväsynyt, on tokien päiväunien aika (niin kuin usein reissussa, päivärytmi on vähän outo). Laitan Aikavarkaan vaipasillaan matkasänkyyn möyrimään itsensä uneen. Mutta mutta – nyt se piristyy. Nousee seisomaan sängynlaitaa vasten, hyppelehtii, hihkuu, ja alkaa ähistä. Ai, nyt se kakkaa. No höh. Kakatkoon loppuun asti rauhassa, vaihdan vaipan kohta. Näin mä ajattelen. Sitten huomaan lakanassa pari tummaa, hmm, läjää. Ulkona sataa, huone on hämärä. Ajattelen, että on tietty tosi kivaa että se puklailu on vihdoin vähentynyt, mutta pliis pliis pliis oispa toi puklua.

Ei ole. Se on kakkaa.

Nappaan Aikavarkaan sängystä ja tutkailen. En löydä vuotokohtaa – vaippa on ulkoisesti puhdas ja paikoillaan, mutta yhtäkkiä myös mun oikea housunlahje on reiden kohdalta ihan skeidan peitossa. Siirrän Aikavarkaan toiseen kainaloon, ja simsalabim, myös vasemmassa lahkeessa on etureidessä iso kakkaläiskä. Ja mä kun puin ne puhtaina jalkaan juuri edellisen vaipanvaihdon jälkeen ihan tarkoituksella.

Nostan Aikavarkaan käsivarren mitan päähän ja pohdin, miten tästä jatkaa elämää eteenpäin. Aikavaras ei ole vauvoista rauhallisin vaan räpeltää, rimpuilee, tempoilee, kiemurtelee, ponnistelee ja huitoo ihan jatkuvasti, enkä millään tahtoisi likastaa meitä nyt enempää kuin on tarvis. Aikavaras huomaa, että jotain on pielessä, yleensä Äiti pitää ihan kiinni itsessään. Kaveri on umpiväsynyt ja alkaa itkeä kun ei pääse ihan iholle saman tien. Onnistun poistamaan ongelmavaipan (no se jää kyllä äyräitään myöten täytenä naama alaspäin kylppärin lattialle) ja riisumaan saastuneet housuni. Aikavaras ei arvosta kraanan alle joutumista, mutta päätyy silti puhtaaksi.

Uusi vaippa, käsienpesu, lakanan poistaminen. Varalakanaa ei tietty osunut matkatavaroihin. Kun ei me sellaista olla koskaan tarvittu. Ennen kuin nyt, siis. Hätäratkaisut käyttöön ja vauva päiväunille. Se nukkuu puoli tuntia, jonka aikana saan kivasti siivottua kakkakatastrofin todistusaineistoa pois jaloista. Juuri siihenhän mä aioin tän lyhyen oman tuokion käyttää. 

"Täällä on taas kakkaa lakanoissa", tekstaan Miehelle. 

"Jee", se vastaa. 

Hyvähän se on parinkymmenen kilometrin päästä hurrata.