Yksityisalue – läpikulku kielletty

Aikavaras on toistuvista kielloista huolimatta alkanut leikkiä ovilla. Pelkäsin, että ovi-innostuksesta seuraa liiskaantuneita varpaita ja sormia, ja lohdutonta itkua. Aikavaras on kuitenkin harvoin moksiskaan vaikka kiskaisee välillä oven jalkansa yli. 

Ovi! Se heiluu niin ihanasti. Eestaas, eestaas.

Mutta piinaavia tilanteita ovileikistä seuraa. Vaikka noita metriheikkejä kuuluu tietysti pitää silmällä joka hetki, aina välillä nyt vaan on pakko tehdä jotain muuta, ihan pari sekuntia. En nyt puhu mistään Facebookissa piipahtamisesta vaan ihan muun muassa käsienpesusta likaisen vaipan vaihtamisen jälkeen, jääkaappitavaroiden laittamisesta takaisin kylmään ruokailun päätteeksi, kauppakassien purkamisesta, pyykkien ripustamisesta… Niitä tilanteita tulee vastaan, joissa se lattiakiitäjä pääsee livahtamaan jonnekin. Ensin sitä on kiitollinen, että kerrankin se ei ole roikkumassa lahkeessa tai kiskomassa uuninluukkua auki. Sitten kuuluu, miten ovi sulkeutuu.

Ahaa, se meni omaan huoneeseen ja laittoi oven kiinni perässä.

No koskas sieltä mahtaa kuulua muksis ja byäääh?

Ja jopa äitien pitää toisinaan vierailla naistenhuoneessa. Yleensä Aikavaras päättää, että nyt loppuu tämä inhottava ovi auki vessassa käyminen tässä perheessä, suljenpa äidin tuonne yksikseen vähän mietiskelemään tekemisiään. Siinä kaveri sitten seisoskelee suljettua ovea vasten, eikä tietenkään yksitoistakuisilla aivoillaan ymmärrä mitä mä oven toisella puolella yritän neuvoa. Jossain vaiheessa (vauvaan) iskee ikävä, jolloin ovea vasten pitää suorastaan liimautua, sitä pitää takoa huutaen, jos siitä vaikka pääsisi läpi sinne mistä äidin ääni kuuluu. Huoh. Ei silloin tietenkään auta kuin odottaa, että Aikavaras bongaa jotain muuta kiinnostavaa, yleensä myös kiellettyä, ja syöksyä ulos ja perään heti kun oven takaa alkaa kuulua loittonevaa konttausläiskytystä. 

Moi moi!

Käsitykseni mukaan joillain on vauvoja, jotka odottavat kiltisti paikoillaan. Istuskelevat ja katselevat mitä tapahtuu. Jotka voi ottaa vessaan mukaan, eivätkä ne sinkoile siellä päättömästi, nuole lattiaa, kiipeä lavuaariin ja yritä sukeltaa äidin ohi vessanpyttyyn. Tajuavatko ne ihmiset, miten helppoa arkiaskareiden toimittaminen on? Nehän voivat vaikka laittaa ruokaa vauvan ollessa hereillä (mun unelma). 

Toivon välillä, että käsitys on väärä. Pelkkä myytti.