Unirosvo on huomenna viikon. Voiko näin helppohoitoista vastasyntynyttä ollakaan? Se nukkuu, herää ähisemään ja lipomaan ja natustamaan tumppuaan - sen (kakka)vaippa vaihdetaan, sitten se syö ja nukahtaa taas. Aamupäivällä se on jonkin aikaa virkeä, ilta-aikaan pitempään. Illalla se voi kitistä ja kiemurrella vähän. Ehkä jopa parkaista ihan kunnolla! Vaipanvaihdon yhteydessä se voi itkeä, mutta lopettaa kun saa pöksyt tai viimeistään sylissä tai ihan viimeistään ruokailupisteellä.
Tämän ikäisenä ja seuraavien viikkojen ajan Aikavaras karjui selkä kaarella ja raajat jäykkinä jotain mystistä demonia tuntikausia (valistunut, jälkiviisas veikkaus: silent reflux eli refluksitaudin muoto, jossa ylenpalttisten puklujen sijaan hapan aine seilaa ylös-alas ruokatorvea ja tietysti sattuu), nukkui pääosin lyhyissä jaksoissa ja vihasi hoitotoimenpiteitä niin äänekkäästi, että käytimme korvatulppia. Raukka pieni. Eikä saisi vertailla, ainakaan kenenkään eduksi, mutta olen hämmentynyt koska odotin samanlaista nytkin!
"Kuuntele miten hulluna se raivoaa!" vitsailemme nyt Unirosvosta, vauvan itku on nimittäin kaukana karjumisesta ja syy siihen aina näkyvillä.
Toistaiseksi!
Nyt nautin täysillä; koliikki ja kaikki muut vitsaukset voivat iskeä koska vain ja riistää meiltä tämän epätodellisen hyvän tuurin.
Perjantaina oli aihetta huoleenkin. Soitin iltapäivällä sairaalaan osastolle, jolta kotiuduimme, ja kuvailin kolme ongelmaa:
1. Unirosvon leuassa ja ylähuulessa on punainen, kiiltävä ihottuma/rohtuma, joka näyttää kuin alkaisi halkeilla
2. Unirosvon napatyngän yläpuoli punoittaa ja vuotelee verta
3. Unirosvon isovarpaiden kynsien ulkosyrjät punoittavat, toisesta tihkui vertakin
Vastaus kaikkiin: kuulostaa normaalilta. Ongelmiin 1 ja 2 tarjottiin ratkaisuksi tarkkailemista, tilanteen pahentuessa metylensineä ja edelleen pahentuessa yhteydenottoa lastenpolille. Ongelmaan 3 suositeltiin metylensineä.
Tänään kaikki kolme dramaattista terveysuhkaa ovat lieventyneet huomattavasti.
Perjantai - Mies palasi töihin. Vältyin tuskanhieltä, koska äidilläni oli vapaapäivä, jonka käytti armeliaasti tuoreen tuplaäidin autteluun (ja kiitos Mummi vielä vauvan ensiharjan metsästämisestä sekä ruhtinaallisesta ruoka-avusta ja Aikavarkaan viemisestä puistoon!).
Miten mahtaa käydä maanantaina, kun vaihdan Unirosvolle vaippaa ja Aikavaras tahtoo a) nähdä ylös hoitopöydälle ja b) päästä mun syliin? Miten onnistuu imettää iltapäivällä Unirosvon kaipaamaan puolentoista tunnin välein - tahtiin ilman vaarallisia mustasukkaisuusdraamoja?
Kävi myös kättelyssä ilmi, että ne tuplat tarvitaan sittenkin; kantoliiina ja sisaruslauta eivät tarjoa ratkaisua ensimmäisten viikkojen tai kuukausien logistisiin haasteisiin. Illan googlailtuaan Mies arvioi Britax Dual B -mallin (mikäli nyt muistan nimen oikein) käytännöllisimmäksi vaihtoehdoksi: peräkkäin istuttavina riittävän kapeat varastoon ja busseihin; erilliset kuomut, kantokoppa vauvalle ja käännettävät istuimet. Loistotuurilla tori.fi tiesi, että tuossa parin kilsan päässä oli vaaleahko turkoosinsininen yksilö myynnissä kohtuuhintaan. Kaupat tehtiin tänään aamupäivällä.
Ja ajatella: ehdittiin tasan ajoissa tunnin päähän "voidaanko tulla katsomaan" -puhelusta sovittuun tapaamisen, vaikka mukaan tuli kaksi lasta, joista toisen piti vielä ruokailla ja toisen ulkoilla.
Parasta nyt:
Kun Unirosvo nukkuu ja voin antaa täyden huomion halipulaiselle, esiuhmaiselle ja paaaljon ymmärrystä kaipaavalle Aikavarkaalle
Kun Aikavaras nukkuu tai on ulkona/leikkimässä jonkun muun kanssa ja voin silitellä kaulakuoppaani vasten painautuvan Unirosvon hentoa tukkaa rauhassa
Pahinta nyt:
Kun Aikavaras herää aamuyöllä itkemään äitiä ja minä imetän eri huoneessa Unirosvoa ja toivon Aikavarkaan tyyntyvän ja nukahtavan nopeasti Isin kanssa
Kun paljastui, etten ehkä olekaan ihan niin priimakunnossa kuin sairaalasta päästessä kuvittelin: Aikavarkaan nostelu tuntuu raskaammalta kuin loppuraskaudessa ja saa jälkivuodon hulahtelemaan; iltaisin huimaa ja heikottaa, ties mihin lukemiin muutaman desin verenhukka painoi ysillä jo valmiiksi alkaneen hemoglobiinin. Toisaalta jälkisupistukset (argh!) ovat laantuneet ja imetys sujuu tällä kertaa haavoitta ja rintakumeitta. Ja joka tapauksessa olen paaaljon paremmassa kuosissa kuin Aikavarkaan syntymän jäljiltä.
Tällaista on arki nyt - ei vielä ihan arkea.
Mikä teillä vaikutti eniten siihen, että päätitte, että tuplat kuitenkin tarvitaan? Meidän suunnitelmissa on ostaa vain seisomalauta Oran yhdistelmävaunuihin ja toivoa, että esikoinen viihtyy ja jaksaa tarpeeksi hyvin siinä, jos vauva siis ylipäänsä on sellaista sorttia, että suostuu olemaan vaunuissa ekoina kuukausina (esikoinen ei oikein ymmärtänyt vaunujen päälle kuin vasta lähempänä vuoden ikää). Vaihtoehtoisesti vauva olisi Manducassa, jossa esikoinen ainakin viihtyi tosi hyvin, jolloin käytettäisiin tytön kanssa matkarattaita. Saa nähdä, päädytäänkö mekin pian vauvan synnyttyä tori.fi-sivustolle etsiskelemään tuplia...toivottavasti ei :)
VastaaPoistaNo, ensinnäkin tässä on vielä joitain päiväkodista hakukertoja jäljellä ennen Aikavarkaan pitkää kesälomaa, lisää tulossa taas elokuussa, ja tajusin etteivät ne taatusti suju niin kuin olin hahmotellut. Jos haen pojan rattaat+liina/reppu-kombinaatiolla, vauva on vaarallisesti tulilinjalla, kun pitäisi saada rimpuilevalle herra Spagetti-Judokalle kengät jalkaan sun muuta tarpeellista sekä nostettua kaveri rattaisiin. Se ei ole aina helppo nakki, kun Aikavaras ei tahtoisi lähteä hoidosta tai sitten tahtoisi ainakin jäädä matkan varrelle leikkimään. Väsy painaa ja ylikierrokset käyvät. Maahan heittäytymistä, potkimista, huutamista, vastustelua, karkailua, hysteeristä naurua, velttoilua... Vaunut+lauta-yhdistelmä on samasta syystä tuhoon tuomittu juuri ennen päiväuniaikaa. Matkaa on suunnilleen 800 metriä, mutta potkivan, 83-senttisen voimapussin kantaminen tällä mun 160-senttisellä varrella samalla Emmaljungia työntäen voi olla vähän, noh, stressaavaa. Ja päiväkodista viis, en oikeastaan myöskään tahdo juosta ympäri puistoa ja konttailla puskien alitse karkailevan jäpikän perässä vauva liinassa pomppien. Luulisin vauvan kantamisen onnistuvan paremmin vähän rauhallisemman tai vanhemman esikoisen kanssa. Sama juttu sen seisomalaudan suhteen. Kokeilematta en tietysti varmaksi voi sanoa, mutta jotenkaan....en edes tahdo kokeilla nyt, kun nämä molemmat ovat tässä näin ja logistiikka pitää hoitaa. Mahdollisimman stressittömästi kiitos :-)
PoistaMinkä ikäisen te laitoitte Manducaan? Aikavaras kulki repussa vasta kuusikuisena, joten vastasyntyneen asettelu reppuun on aika hakusessa. Kuulemma sekin on ok, kunhan ei avaa jalkoja sivuille ennen kuin lonkat ovat avautuneet luonnollisesti. Eilen kokeilin, enkä oikein saanut vauvaa mukavan oloisesti mytyksi reppuun. Myös pää jäi turhan ylös. Hmm.
Kun tämä vauva syntyy, meidän tyttö on jo melkein 2 v 2 kk ja mä niin toivon, että se innostuisi siitä seisomalaudasta. Meillä ei ole juurikaan luvassa tuollaisia pakollisia reissuja niin kuin teillä, enkä usko, että kauheasti uskallan molempien kanssa yksinäni edes lähteä mihinkään alkuaikoina varsinkaan, aika paljon varmaan tullaan pyörimään tuossa "omassa pihassa" ja lähipuistossa. Eiköhän ne vaunut sitten jostain saa hankituksi, jos pakko on, teillä muuten kävi melkoinen tuuri niiden kanssa, hyvä homma! :) Me laitettiin vauva reppuun ekan kerran muistaakseni 2 vk iässä ja hyvin meni, se tykkäsi alusta alkaen olla siellä ja tosi paljon sitä repussa sitten kannettiinkin. Mä en muista tarkasti, että miten ne jalat siellä repussa ihan aluksi oli, jotenkin kippuralla niin, että polvet oli peppua ylempänä vähän koukussa. Katsottiin se asentomalli Manducan oppaasta tai netistä.
PoistaMun on pakko kommentoida tähän keskusteluun että mäkin haaveilin siitä että tuplia ei tarvita, seisomalauta vaan käyttöön. Noh, moni sitten epäili tätä suunnitelmaani, ja pikkuhiljaa aloin itsekin epäillä, kun poitsu olisi kuitenkin vasta 1v9kk kun vauva syntyy. Ja niin päädyttiin ostamaan tuplarattaat kun löytyi käytettynä halvalla. Vie vitsisti tilaa mutta helpottaa kyllä takuulla elämää (kunhan pääsen joskus testaamaan, jahka tää kakkonen päättää lähteä tuolta mahasta pois...). Pointtiini: löydettiin pari viikkoa sitten halvalla viimein sopiva seisomalauta meidän rattaisiin ja päätettiin ostaa sekin jo tulevan varalle. Innolla testaamaan. Ja joo, lopputulos oli just se mitä arvelin: jätkä viihtyi siinä tasan kaksi sekuntia, ja sitten lähti juoksemaan omia matkojaan. Eli onneksionneksionneksi on myös noi tuplat! Pakko olla jotain vaihtoehtoja jo ihan senkin takia, että en ehkä kestä olla vaan neljän seinän sisällä, ja toisekseen tulee varmasti tilanteita, jolloin on ihan pakko lähteä kotoa kolmisin lasten kanssa.
PoistaEli tuplat: hyvä juttu! Ainakin näin etukäteen ajateltuna. Seisomalauta tullee joskus käyttöön ja sitten voi myydä tuplat taas eteenpäin.
terveisin Elisa ja maha 40+1...
No niinpä! Ja tulee tilanteita, joissa ei kerta kaikkiaan ole aikaa ja mahdollisuuksia maanitella ja odotella, että esikoinen olisi yhteistyöhaluinen. Hyvä, että tekin löysitte hyvät ja edullisesti.
PoistaJouduttiin mekin (=Mies) raivaamaan varasto uuteen uskoon - on vaunut, matkarattaat ja nuo tuplat. Bonuksena takapihavaunut, ne joiden ratasosan hajoamisesta raportoin keväällä. Niitä ajateltiin säilyttää sadesuojan alla takapihalla katoksen varjossa, kantokoppa vain sisäsäilytyksessä. Ovat nyt niin rämät, ettei haittaa vaikka runko kärsisi säästä, kiertoon ne eivät enää kelpaa kuitenkaan.
Uu, 40+1! Millä viikoilla esikoinen syntyi? Kovasti tsemppiä maalisuoralle! Tulethan kertomaan tänne sitten jälkikäteen :-)
Jostain syystä sun blogi ei päivity mun sivupalkkiin oikein (prkl) ja olin jo pudonnut kärryiltä - nyt ekaksi sanon onnea ja jahka itse pääsen äitiyslomalle tulen nyyhkimään ja huokailemaan (mun piti tulla myös pelottelemaan kuinka 1 v 9 kk on maailman paskin ikäero, mutta oh well :D ). Onnea Univarkaasta! <3
VastaaPoistaNo mutta hei, meillähän tämä ikäero on 1 v 8 kk 2 vk, eli IHAN eri ikäero kuin Ompulla ja Pampulalla.
PoistaMullakin on lukulistalla yksi blogi, joka ei päivity kuin suunnilleen kolmen viikon välein tiuhoista postauksista huolimatta. Ärsyttävää! Toivottavasti pääsit takaisin kärryjen kyytiin.
Kiitos onnitteluista! :-)
Tää on kyllä ku tekstiä mun suusta! :)
VastaaPoistaKiva kuulla! Sitä välillä kirjoittaessa miettii, tajuaakohan joku tästä jotain, tai kukaan mitään :-)
Poista