Taaperon Salatut Elämät

Vauvavuoden jälkeen Aikavaras on viettänyt yhä enemmän aikaa ilman, että minä olen mukana. Isin kanssa puistossa tai muilla retkillä, mummiloissa, päiväkodissa. Ja nyt kun sanainen arkku on alkanut aueta, hämmästyn jatkuvasti: Mistä se tuon tietää? Kuka noin on sanonut? Keneltä se tuon on oppinut?

Kuva eiliseltä. Syyskuun ensimmäinen. Tuuleton, aurinkoinen aamupäivä. Aikavaras vietti vielä kotipäivää sairastelun jälkimainingeissa, jaksoi jo ulkoilla hyvin ja söi viisi lautasellista bataattiporkkanakeittoa.

Rattaissa päiväkodista kotiin tullessa: ”Sataa ropisee. Aurinko lettua paistaa.” Oi, teillä oli lorutteluaamu – mä en noita muistanutkaan!

Rengaskeinun sisällä seisten: ”Apua, auttakaa! Eri tyttö sanoi noin. Tosi iso tyttö sanoi niin.”

Kastetta leikkipaikan pöydällä, pihlajanmarjoja viime viikkoisten perkaushetkien jäljiltä

Tyynyliinaa katsellen: ”Tossa on sydän.” No niinpä on! Mutta mistäs sinä olet sen oppinut, kun ei meillä ole sydänkuvioita katseltu saati nimetty.

Dinosauruksella leikkien: ”Ihhahhaa, ihhahhaa, koppoti, dinosaurus ihhahhaa.” Uskoakseni toinen Mummeista lauleskelee sitä heppalaulua aika usein, varmasti tarttunut sieltä.

Iltapäivällä ulos lähtiessä Aikavaras leikki aurinkolaseillaan, ja vahingossa ne jäivät päähän noin viideksi minuutiksi. Hyvähän se on tässä vaiheessa vuotta melkein oppia pitämään niitä mykiöitä suojaamassa.

Keskustassa ottomaattia osoittaen: ”Tosta saa rahaa.” Tämä on sekä mulle että Miehelle totaalimysteeri. Me käytetään kortteja, käteisnostoja ei ole Aikavarkaan läsnäollessa tehty varmaan vuodenvaihteen jälkeen, ja tuskin ne päiväkodin kanssakaan retkeilevät rahaa nostamaan.

Tänään se palasi päiväkotiin aamupäivävirikeläiseksi ja kotiin hakiessa ilmoitti syöneensä tosi monta lihapullaa (ruokalistasta katsoen broileripyöryköitä) ja että E*** (kiltinnäköinen kolmevuotias poika, joka ainakin keväällä silitteli aina Aikavarkaan tukkaa) ei ole enää kesälomalla.

Vaikka Aikavarkaan kokemusmaailma alkaa olla hyvinkin erillinen, en kuitenkaan tunne itseäni syrjäytetyksi. Päinvastoin, Aikavarkaan keskusteluseura on vain kiinnostavampaa, kun saan takaisin muutakin kuin omia sanojani.