Ensimmäiset askeleet ja koska ne otettiin

Täytyy myöntää, että olen hämmentynyt ensiaskelkonseptin kanssa.

Periaatteessahan homma on hyvinkin simppeli. Lapsi ottaa ekan askeleen, kun lapsi ottaa ekan askeleen. Mutta lahjakkaasti mä olen saanut tänkin kolmikymppisessä päässäni mutkistettua.

Kaksi ja puoli viikkoa sitten, kypsässä 11,5 kuukauden iässä Aikavaras teki uudenlaisen tempun. Tarttui oikealla kädellä sohvalla levänneeseen lehteen ja toisella lorukorttiin. Nosti kädet ja astui – ilman tukea! – askeleen toisella jalalla kohti mua, joka istuin toisella sohvalla siinä puolen metrin päässä. Hinasi menestyksekkäästi toisenkin jalan perässä ja heittäytyi mun polvea vasten. Oi! Mutta oliko se sitten ihan askel? Tai kokonaan ilman tukea?

Viime viikolla tapahtui edistystä entisestään. Kun Mies nosti/laski Aikavarkaan kainaloista lattialle pystyyn, kaveri jäi seisomaan. Ja lähti kaatumaan johonkin suuntaan, usein jompaakumpaa meistä kohden. Siinä kohtikaatumisen tuoksinassa Aikavaras tietysti liikutteli jalkojaan. Mutta voiko sitä kaatuessa tepsuttelua kutsua ensimmäisiksi askeleiksi?

Siitä sentään olen varma, että maanantai-iltana puistossa Aikavaras otti ihan oikeita askeleita. Oma-aloitteisesti. Irrotti otteensa kiipeilytelineen poikkipuolasta ja alkoi tepsutella. Viisi askelta. Tiistaina tuli jo kuusi, useamman kerran. Ja keskiviikkona neljätoista! 

Paluuta entiseen ei liene.

Mutta mikäs päivämäärä vauvakirjaan pitäisi merkata ekojen askeleiden kohdalle?

Yhtä ulalla olen hampaiden puhkeamisen kanssa. Yläikenessä on näkynyt jo pari viikkoa kolme tuloillaan olevaa. Mistä sen voi tietää, mikä päivä on se puhkeamispäivä, kun Aikavaras ei varsinaisesti oireile niitä esimerkiksi huutamalla läpi yön, eikä anna kunnolla tutkia suutaan. Yksi päivä viime viikolla huomasin että ainakin toinen yläetuhammas oli jo ulkona ihan kunnolla, niin että tuntuu sormeen terävänä ja näkyykin erilaisena. Mutta oliko se jo edellisenä päivänä?

Ja onko tällä edes väliä?

Hampaita on ja tulee lisää. Ensiaskeleet on otettu ja niitäkin tulee lisää.

(En taitaisi kyllä edes pohtia koko asiaa, mutta meillä on sellainen piiruntarkka Nalle Puh -vauvakirja, joka vaatii eksakteja päivämääriä ihan joka asiaan. Ja pakkohan sitä on täyttää. Koska muutakaan vauvakirjaa ei ole eikä tule. Jos ei täyttäisi, kävisi niin että Aikavaras on kohta aikuinen eikä muka vieläkään osaa vilkuttaa tai ole koskaan halannut vanhempiaan, tai saanut poskihampaita, tai ollut isovanhempien kanssa junassa [viimeinen saattaa toteutua].)