Päiväuni-ihme

Vielä kaksi viikkoa sitten sanoin kaikille, ettei Aikavaras voi millään pärjätä yksillä päiväunilla lähitulevaisuudessa. Että no way, ei ole näkyvissä mitään muutosta tähän! Kaveri heräsi välillä jo ennen seitsemää ja hieroi silmiään itkupotkuväsyneenä jo puoli yhdeltätoista. Nukkui vajaan tunnin ja oli taas neljältä ihan puhki.

Pari päivää myöhemmin tapahtui ihmeen kaltainen transformaatio. Aikavaras nukkui yhdeksään asti ja oli koko aamupäivän hyväntuulinen. Päiväunien viivyttäminen onnistui ilman, että se oli järjestelyn yhdellekään osapuolelle kidutusta. Päikkärit kestivät puolitoista tuntia, mutta kuinka ollakaan, piiiitkästä valveillaoloillasta selvittiin yhteistoimin. Olin epäileväinen: näinköhän tämä on vain joku yksittäinen onnenkantamoinen.  

Seuraavinakin päivinä aamu-unia piisasi. Myös päiväunet pitenivät: viime viikolla Aikavaras latasi akkujaan parhaimmillaan 3 tuntia putkeen. Yöunen laatu on ollut pääosin erikoisloistavaa, ja nukkumaanmeno on aikaistunut suunnilleen puolella tunnilla viiva tunnilla. Huomasin nopeasti, että ei kiitos, ei enää kaksista unista kiinnipitämistä.

Yksiin uniin siirtyminen aiheuttaa kuitenkin hieman päänvaivaa aikatauluttamisen osalta nyt, kun Aikavarasta pitää vielä ns. valvottaa. Kotipäivät eivät ole ongelma, kun puistossa, pihalla ja puuhaillessa aika kuluu suht jouhevasti, mutta jos pitää käydä jossain kauempana ja Aikavaras ehtii torkahtaa rattaisiin ”väärään” aikaan, rytmi sotkeentuu helposti. Esimerkiksi kirpputorilta tullessa Aikavaras nukahti. Olimme liikenteessä aamulla ja tulimme kotiin jo kahdentoista maissa, joten pakko Aikavarkaan oli antaa nukkua vielä toiset päiväunet. Mutta niiltä ressukka taas piti herättää kesken, ettei ilta venyisi yli kymmeneen, ja väsyneen lapsen herättäminen tukkisikeästä umpiunesta on trendikkäästi sanoen haasteellista. Jos se ei nyt vaadi ihan verta, hikeä ja kyyneleitä niin ainakin hikeä minun ja kyyneleitä Aikavarkaan osalta. Ei mun lempipuuhia... Myös maanantain taaperotanssikerhosta tullessa yhdentoista pintaan Aikavaras nukahtaa, mutta lyhyemmän matkan vuoksi/ansiosta unet jäävät pikku nokosiksi, ja varsinainen päiväuniaika koittaa helpommin ja nopeammin.

Näin siis kääntyi Aikavarkaan rytmi kaksista yksiin päiväuniin häkellyttävän helposti ja orgaanisesti, ilman suurta suunnitelmallisuutta ja taistelumieltä. 

Hyvä että joku sujuu ilman niitä, koska kumpaakin tarvitaan arjen muilla osa-alueilla.