Synnintunnustus

Se Aikavarkaan flunssa hiipi eilen polttelemaan mun kurkkuani ja limaistamaan mun nenän tukkoon. Aikavaras heräsi yöllä itkemään kolmesti, itse heräilin lisäksi puolen tunnin välein vähän niin kuin Aikavaraskin taudin alkuvaiheessa. Paitsi etten huutanut ääneen eikä kukaan pitänyt mua sylissä.

Mun aamuni siis valkeni melkoisen päänsärkyisissä tunnelmissa. Aikavaras oli holtittomalla riehutuulella, mutta mä en millään olisi jaksanut hakea sitä ruukkukasvin multaa kauhomasta kahdeksaa kertaa peräkkäin, ja kieltää joka kerta lempeän opettavaisesti. En olisi millään halunnut huomata että sehän ehtii ja osaa avata suihkunurkkauksen siilin sillä aikaa kun mä laitan hammastahnaa hammasharjaan. Eikä oikeastaan olisi yhtään huvittanut saada pukemisen tuoksinassa 22-koon kengästä naamaan niin että se naarmu, jonka Aikavaras eilen raapaisi mun poskeen, aukesi ja alkoi tihkua verta.

Siinä kirkuvaa, räkää sylkevää ja levotonta energiaa pursuavaa voimanpesää ulkohaalariin survoessa en ihan ollut kärsivällisen (myytti)äidin perikuva. En ole ylpeä äänensävystäni jolla, hmm, maanittelin lastani suostuvammaksi pukemisprosessille.

Hahmottelin mielessäni ilmoituksia jonnekin tori.fi-palveluun, lahjoitetaan-palstalle:

Annetaan hyvään kotiin kestävä ja korkea ruukkukasvi. Tai sitten annetaan kestävään kotiin yksivuotias poika. Eivät sovi samaan talouteen.

Annetaan sata kassillista hankalasti puettavia ja ilmeisen ei-toivottuja ulkovaatteita, sopivat isokokoiselle yksivuotiaalle.

Koska me vietetään loppuelämämme sisätiloissa.

Päättyihän sekin parikymmenminuuttinen pukeutumispainajainen ihan leppeisiin tunnelmiin. Lopulta Aikavaras pönötti rauhallisena ja hämmentävän tyytyväisen oloisena rattaissaan ja odotti, koska mä lopetan ulkoportaalla istumisen ja niistämisen ja pistetään menoksi. Jee jee kivaa, ja tuolla menee lintu!  Sovussa suunnattiin Prismaan, josta ostettiin kaurahiutaleita, ksylitolipastilleja ja teknisiä lämpösukkia Aikavarkaan varpaille. Aurinko paistoi, ei tuullut ja mittari näytti kymmentä astetta, ja koska Aikavaras oli vielä virkeä, jäätiin kotipihalla kolmeksi vartiksi hiekkalaatikkoa kaunistamaan ja ruokahalua kasvattamaan.

Nyt villikko nukkuu, iltapäivän ruoka on uunissa ja lelut hujan hajan pitkin asuntoa. Mä olen täyttänyt velvollisuuteni eli raportoinut alennustilassa olevasta äitiydestäni julkisesti, joten saan vissiin vetäytyä sohvalle potemaan.